[Before I came to Paris, I was wondering how often I would have a chance to speak Finnish. During the previous two years abroad I had had also Finnish people around me, so I spoke quite a lot my mother language. But this time I came alone here without knowing any Finnish living in Paris. Well, it didn't take long before I got to speak Finnish, too.]
Sain torstaina tietää, että serkkuni perheineen sattuu olemaan täällä matkalla juuri nyt ja sovimmekin tapaamisen heti perjantaille. Kummallekin osapuolelle oli hassua tavata Pariisin kadulla kaukana siitä paikasta, missä olemme tottuneet näkemään. Päivä heidän kanssaan taittui mukavasti, kun pääsin itsekiin kiertelemään erilaisia paikkoja tutussa seurassa. Kävimme mm. kahvilla fiinissä ravintolassa, kuuleman mukaan Pariisin parhaassa kirjakaupassa sekä lasten kirjakaupassa ja Luxembourgin puistossa. Luxembourgin puisto on ollut innoittaja myös monille suomalaisille kirjailijoille. Sieltä löysimme lapsia innostavan leikkipuiston, mutta sisäänpääsy ei toiminutkaan ihan niin kuin Suomessa. Portilla totesimme, että sinne on sisäänpääsymaksu. Päätimme silti mennä sisään, mutta ei se vieläkään ollut helppoa, sillä portti lippuluukullekin oli lukittu. Olimme liian myöhään liikenteessä, koska leikkipuisto meni neljältä kiinni. Siis leikkipuisto meni kiinni ja vieläpä suhteellisen aikaisin iltapäivällä! Oli siinä taas suomalaisille sulateltavaa. Jatkoimme pienen hippatuokion jälkeen Luxembourgin puiston kiertämistä ja kyllä se kai pitää myöntää, että se oli kaunis rakennuksineen ja lampineen. Olimme hetken aikaa ehtineet katsella lammessa uitettavaa kauko-ohjattavaa laivaa kun paikalle tuli vartija pilliinsä vihellellen. Koko iso puisto sulkeutui viideltä. Portin ulkopuolella ranskaa puhuva mies pysähtyi juttelemaan serkkuni lapsille. Oli hauska seurata, kun lapset ottivat kontaktia mieheen ja jopa (millä lienee kielitaidolla) näyttivät sormilla, kuinka vanhoja ovat kun heiltä kysyttiin ikää. Illalla minä lähdin vielä katselemaan H:n pingis-treenejä ja tapasin siellä vuokraemäntäni sedän. Kyllä maailma on pieni, kun H ja tämä setä olivat tuttuja naamoja toisilleen, ennenkuin minä tiesin tästä kämpästäni!
[Last Thursday I got to know that also my cousin is on a vacation here with her family now. I contacted her is it was funny for both of us to meet on the streets of Paris. I joined them for a coffee in a fancy restaurant, the best book store of Paris (according to them), kids' book store and the park of Luxembourg. In the park we found a play ground that the kids got very interested about but it was harder to get inside than we thought. On the gate we realized that there is an entrance fee. We decided to enter it anyway but couldn't still get in because the gate for the ticket counter was locked. We had arrived too late sine the playground closed at 4 pm. A playground closing and even so early in the afternoon! That was something difficult to understand for Finns. We continued around the big park and I had to admit it was quite beautiful with the buildings and ponds. But we couldn't admire the park too long since at 5 the guard came to tell everyone to go. The whole big park got closed at 5. Outside the gates a French speaking man came to talk with the children of my cousin. It was fun to watch how the kids took contact and even answered (who knows with which kind of language skills) by showing their age with the fingers when the man asked it. In the evening I went to see pingpong trainings of H and met there also the uncle of my landlady. The world surely is small when H and this uncle were familar to each other before I even knew about my apartment!]
Lauantaina menin serkkuni lapsille lapsenvahdiksi, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään yhden illan Pariisissa keskenään. He olivat kuulemma etukäteen miettineet, mistä saisivat suomea puhuvan lastenhoitajan. Ei voisi olla parempi ajoitus heidän matkallaan! Sunnuntaina menimme kaikki yhdessä Musée d'Orsay'hin, sillä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on aina ilmainen sisäänpääsy kaikkiin kaupungin museoihin. Illallinen tuli syötyä pidemmän kaavan kautta alkuruoasta jälkiruokaan viinilasillisen kera. Kunnon ranskalaista tunnelmaa! Sunnuntaina kohtasin muitakin suomalaisia. Kauppareissulla vieresestä jonosta kuului suomenkielistä keskustelua, kun kaksi suomalaista olivat kylässä täällä asuvalla puoliksi suomalaisella. Eipä ollut hän kuulemma aiemmin tavannut tällä alueella muita suomalaisia.
[On Saturday I promised to be a babysitter for my cousin's kids so that the parents might spend one evening in Paris together. They told they had been wondering how they could find a babysitter who speaks Finnish. Couldn't be better timing! On Sunday we all went to Musée d'Orsay because on the first Sunday of the month all the museums are free to entrance. The dinner was nice from the starter to the dessert with a glass of wine. Some French feeling! On Sunday I met also other Finnish people. When I was doing the groceries, I heard Finnish conversation next to me when two Finns were visiting their half Finnish friend who lives in this area. She told me she hasn't met other Finnish on this area before.]
Tänään sitten oli ensimmäinen työpäiväni opettajana kaksikielisessä esikoulussa. Aamulla jännitti melkoisesti, sillä en ollut tavannut lapsia, tiennyt kaikkia tapoja, ollut pystynyt suunnittelemaan kovin hyvin oppitunteja ja muuta tekemistä jne jne. Päiväkodin johtaja veti esikouluryhmäni ensimmäisen oppitunnin, jotta näkisin miten homma käytännössä toimii ja sen jälkeen olin pitkälti itse vastuussa ryhmäni toiminnasta ja välillä hieman muistakin lapsista. Paljon on minulla opittavaa. Monet käytännön asiat ovat erilaisia verrattuna keskivertoon suomalaiseen päiväkotiin/esikouluun, minun pitää opettaa lapsille erilaisia asioita kuin Suomessa, minun pitää pärjätä sellaisten lasten kanssa, jotka kommunikoivat mieluummin ranskaksi kuin englanniksi jne jne. Melkoisen työn otinkin vastaan... Katsotaan, jännittäkö huomenna aamulla vielä enemmän, nyt kun tiedän, miten rankkaa siellä hetkittäin onkaan. Työpäiväni väsyttävät jo ihan pituutensakin puolesta, kun olen töissä 9 tuntia (plus tunnin ruokatauko) ja matkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Olen siis poissa kotoa kellon ympäri, vaikka menisin vain suoraan töihin ja takaisin.
[Today was my first working day as a teacher in a bilingual preschool. I was quite nervous in the morning because I had not met the children, I didn't know all the customs, I was not able to plan all the lessons and other time that well yet etc etc. The headmaster kept the first lesson of my class so that I could see how it all works in practice, and after that I was in charge of my class and sometimes also of other children. I have so much to learn. Many things are different from the Finnish day cares /preschools, I have to teach them different things than for the kids in Finland, I need to survive with childen who prefer communicating in French and not in English etc etc. What a job I decided to take... Let's see if I am even more nervous tomorrow than today because now I know how hard it sometimes is in there. My working days are quite tiring also because of their length. I work for 9 hours (plus 1 hour lunch break) and it takes almost an hour to go there, so I am away from home for 12 hours even if I only go straight to work and back.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti