Sacré-Cœur & La Chandeleur

Viime viikonloppuna tuli pitkästä aikaa käytyä katsomassa nähtävyyttä, kun menimme H:n kanssa Sacré-Cœur-kirkolle. Monet portaat kukkulan päälle muistuttivat minua Nagasakissa eräälle pyhäkölle nousemisesta ja maisemat kaupunkiinkin avautuivat yhtä hienosti. Kirkko totisesti on upea sekä ulkoa että sisältä ja mukavan ranskalaisen tunnelman jonottaessa loi haitarin säestyksellä laulava nainen. Se oli kuin jostain elokuvasta.

[Last weekend I got to see an attraction after a longer time when we went to the Sacré-Cœur church with H. The many stairs to the top of the hill reminded me of going to one shrine in Nagasaki and the view over the city was equally great. The church surely was magnificent both from outside and inside and when queuing there was a nice French atmosphere because of a lady singing and playing accordion. It was just like from some movie.]

Sacré-Cœurillä käymisen jälkeen tuli poikettua japanilaiseen ravintolaan ja yakitorit saivat minut kaipaamaan aikaani Japanissa. Vaikka japanilaisessa ravintolassa en ole täällä ollessani ennen käynyt, niin aasialaista ruokaa tulee syötyä harva se kerta ulos mennessä. Ehkä syy on pitkälti myös siinä, että asun aasialaisella alueella...

[After Sacré-Cœur we stopped by a Japanese restaurant and the yakitoris made me miss my time in Japan. Even though I had not been to a Japanese restaurant after moving here, I end up eating Asian food quite often when going out. Maybe the reason is that I am living on the Asian district...]

Vietnamilaista kotitaloni alakerrassa
[Vietnamese food at the downstairs of my home building]

Työsopimukseni tosiaan muuttui hieman nyt kuun vaihteessa ja pääsen lähes joka päivä töistä kotiin hieman aikaisemmin kuin tammikuussa. Olen ensimmäistä kertaa päässyt lähtemään valoisaan aikaan. Ennen olen mennyt töihin niin, että on vielä pimeää ja töistä lähtiessäni on jälleen pimeää. On kiva katsella maisemia metrosta nyt, kun näkee vähän enemmän. Usein kotimatkalla ratikka on hyvin täynnä ja joskus todella tuntuu, että asun isossa kaupungissa, kun väki koittaa tunkea sisään ovista ja ihmiset pakkautuvat yhä tiiviimmin.

[So my working contract changed a little bit in the beginning of February and now I get off a bit earlier than in January almost every day. For the first time I have got off when there is still sunlight. Before I always went to work when it was still dark and returned when it was dark again. It is nice to watch the landscapes from the metro now that I can see more. Often on my way home the tram is very full and sometimes I really notice that I live in a big city when people try to squeeze inside and others get more and more compact.]

Eilen sain tietää yhdestä erosta ranskalaisten koulujen / vanhempien suhteen verrattuna Suomeen. Lapsia tuodaan kipeänäkin hoitoon täällä. Torstaina soitimme kahdelle esikoulumme lapsen vanhemmalle, että hakevat lapsensa pois, sillä toisella oli yli 38 asteen kuume ja toinen oksensi. Perjantaina en voinut kuin hämmästellä töihin mennessäni, sillä kummatkin lapset oli tuotu hoitoon. Kuulin, että erityisesti Ranskan julkisissa kouluissa on ongelma, että vanhemmat väittävät lapsensa olevan aamulla ihan terve, vaikka olisivatkin olleet kipeitä edellisenä päivänä. Onneksi esikoulumme johtaja ei ottanut asiaa kevyesti, vaan päätti saman tein tehdä asiasta kirjallisen ilmoituksen vanhemmille, ettei kipeitä lapsia enää tuoda hoitoon.

[Yesterday I got to know one difference between the French schools / parents and the ones in Finland. They bring even sick children for nursing here. On Thursday we called to parents of two of our kids at the preschool because one had fever over 38 degrees and the other one vomited. I could nothing but be surprised on Friday to go to work to realize they both were there. I heard that especially in the public schools in France they have a problem with parents bringing their children and claiming them to be healthy even if they were not the previous day. Luckily our headmaster didn't take it lightly and decided to make a written announcement for the parent not to bring sick children to the preschool.]

Eilen Ranskassa vietettiin La Chandeleur -juhlaa, jolloin kaikki tekevät ja syövät crêpejä (=lettuja). Eskarimme lapsien vanhemmat olivat tuoneet välipalaksi kaikille crêpejä, karkkia ja mehua, joita riitti niin paljon, että päivän lopuksi minulle annettin pino lettuja kotiin vietäväksi. Koska olin syönyt kuitenkin nutella- ja hillotäytteisiä crêpejä tarpeeksi jo töissä, annoin ne eteenpäin isäntäperheelleni. Olin yllättynyt, kun luin kyseisellä juhlalla olevan myös kristillisen taustan.

[Yesterday there was La Chandeleur celebration when everyone makes and eats crêpes in France. The parents of our preschool children had brought crêpes, candies and juice for everyone and there was so lots of them that I got a pile of crêpes with me to bring home, too. Because I had eaten nutella-filled and jam-filled crêpes at work already, I gave those to my host family. I was surprised when I read that this celebration has also Christian background.]

Olen viikon verran ollut hieman kipeänä ja eilen illalla nousi sitten kuumekin. Vaikka kelit ovatkin selvästi Suomea lämpimämmät, niin onnistuin silti saamaan flunssan... Jätin tänään menemättä töihin, jos laiska viikonloppu kotona auttaisi vaikka jaksamaan maanantaina jälleen opetushommiin. Meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Minun piti tänään tavata myös vaihto-opiskelijakavereitani, jotka olivat Fukuokassa samaan aikaan kanssani. No, mutta aikaa on myöhemminkin, nyt kun asumme samassa kaupungissa kuitenkin.

[I have been a bit sick for a week now and yesterday got fever too. Even though the weather is much warmer than in Finland, I still managed to catch a cold... I didn't go to work hoping that a lazy weekend at home would help me to have energy for teaching on Monday. Had to change my weekend plans. I had planned to meet my exchange student friends who were in Fukuoka at the same time with me. But well, I think we have time also later since now we are living in the same city after all.]