Giving private lessons

 Torakoita jälleen / Cockroaches again

Pari viikkoa sitten iloitsin, kun torakat vaikuttivat viimein kadonneen asunnostamme. Noh, se oli liian aikaisin liian paljon iloittua. Huomasin joitakin päiviä sen jälkeen, että ne ovatkin löytäneet uuden piilopaikan sivupöydän laatikoista, joissa ne olivat kaukana lattialle asetetuista myrkyistä. Ja aikaa kun meni eteenpäin, niin ne uskaltautuivat tulemaan takaisin lattiallekin pyörimään ja roskista penkomaan. Yhyy. Pelottavaa, kuinka en jaksa aina edes välitttää nähdessäni niitä juoksemassa valoa piiloon keittiöön saapuessani. Ja olenhan minä nähnyt yhden kipittävän kohti puolivalaistua olohuonettakin. Eivät ne viihdy enää vain keittiössä tai vain pimeässä. Sanottakoon, etta pärjään varmaan niin pitkään, kunnes löydän ensimmäisen omasta huoneestani.

[A couple of weeks ago I was happy because the cockroaches seemed to finally disappear from our apartment. Well, that was too much joy and too early. I noticed some days afterwards that they have found a new hiding place in the drawers of the kitchen side table where they were far away from the poisons on the floor. And when time passed, they dared to come back to go around also on the floor and to rummage the litter bin. Boo hoo. It is scary how I don't always even care anymore when seeing cockroaches running away from the light when entering the kitchen. And I do have seen one of them scuttling towards half-lighted living room. They don't stay only in the kitchen anymore, nor only in the dark. Let me just say that I might be able to survive until I see the first one in my own room.]

Tämän kaverin sain kiinni. [I caught this buddy.]

Yksityistunteja ja lauantaitöitä / Private lessons and Saturday work

Kuluneella työviikolla pidin normaalien oppituntieni ja iltapäiväkerholaisten englanti-session lisäksi lukukauden ensimmäiset yksityistunnit. Viikolla pidän yhtenä iltapäivänä yksityistunnin 7-vuotiaalle pojalle, joka minulle oli entuudestaan tuttu viime kevään iltapäiväkerhosta. Minä sitten pidän yksi yhdelle -tunneista, koska silloin pääsee keskittymään oikeasti oppilaiden kehitykseen ja voi "painostaa" heitä käyttämään englantia, kun kukaan muu ei ole vastaamassa kysymyksiin. Lisäksi yksityistunnit eivät kaipaa kummempaa suunnittelua, sillä meillä on käytössä kirjasarjat, joita käyttää. Toisen yksityistuntini pidin lauantaina. Viime viikolla oli viimeinen täyspitkä kahden päivän viikonloppuni ja tästä viikosta alkaen olen töissä taas lauantaisin muutaman tunnin. (Helpottaa sikäli, kun viikolla pääsen välillä hieman aiemmin töistä kotiin.) Lauantain työpäiväni koostuu tänä syksynä kolmesta tunnista.
1) Pidän aivan muutamalle englannin vasta-alkajalle tunnin oppikirjojen kanssa. Kaikki oppilaani tällä tunnilla ovat minulle uusia, mutta he saavat toisistaan tukea ja vaikuttivat innokkailta toistamaan sanoja ja lauseita.
2) Toinen ryhmäni on päivän haastavin, sillä se on kooltaan isoin ja lapset ovat vain 3-5-vuotiaita. Lisäksi se myös kestää yhden tunnin sijasta puolitoista. Mukana on viime kevään oppilaitani, jotka muodostavat nyt "edistyneempien ryhmän" ja lisäksi sain muutaman uuden lapsen kielikylpyyn ja heistä muodostuu toinen ryhmä. Tällä viikolla askartelimme, lauloimme ja leikimme kaikki yhdessä. Ensi viikosta alkaen joudun kuitenkin suunnittelemaan kummallekin porukalle omat vakavammat työnsä. Osa pienistä lapsista odotetusti vierasti kovasti uuteen paikkaan tulemista, missä heille vielä puhutaan uutta kieltä. Olen hieman ylpeä itsestäni saatuani kuitenkin kaikki askartelemaan pöydän ääressä ilman itkemistä. Yksi heistä jopa takertui minuun turvapaikkana melkein koko tunniksi.
3) Kolmas tuntini on yksityistunti kahdelle varttuneemmalle veljekselle. On yksityistunti sitten vain yhdelle tai kahdelle, niin ne ovat lemppareitani, ihan jo sujuvuuden kannalta.

[During this working week, I had not only my normal lessons and the after-school classes but also the first private lessons of the semester. During the weekdays I give a private lesson to a 7-year-old boy whom I knew from last spring's after-school group. I really like the private lessons because they make it possible to actually concentrate on the development of the pupils and one can "pressure" them to use English when there is nobody else to answer instead of them. In addition, the private lessons don't need much of planning since we have serious of books to use. My second private lesson I gave on Saturday. I had my last long 2-day weekend last week and from this week on I work a few hours on Saturdays again. (That helps me in a way because now I get earlier home during some weekdays.) This autumn my Saturday working day consists three lessons.
1) I give a lesson to only few beginners with the books. All my pupils on this lesson are new to me but they get support from each other and they seemed enthusiastic to repeat words and sentences.
2) My second group is the most challenging one of the day because it is the biggest group and the children are only 3-5 years old. Additionally the lesson lasts 1,5 hours instead of only one. On this lesson I have my last spring pupils who now form the "group of advanced ones" and then I also have a few new to the English bath and they will form the other group. This week we made crafts, sang and played all together. But from next week on I have to plan different more serious things for each group. Some of the small kids expectedly were shy of coming to a new place where they even speak a new language. I am a little bit proud of myself for getting all of them to work around the table without crying. One of them even was clinging in me almost the whole time.
3) My third lesson was a private lesson for two brothers who were already somewhat older. It doesn't matter if the private lesson is for one or two, those are my favorites, already for the reason that they flow nicely.]

Lounas puistossa on aina parhautta! Testasin Orsayn yhden aasialaisen ravintolan antimia.
[A lunch in a park is always the best! I tried the food of one of the Asian restaurants in Orsay.]

Ranskaiset lomailee / French people having holidays

Neljä viikkoa töitä takana ja enää kolme edessä ennen ensimmäistä lomaani. Koko lukuvuosi rakentuu siten, että koulua on 6-7 viikkoa, joita seuraa kahden viikon loma. Opettajan kannalta ihan kiva, kun saa välillä omaa aikaa enemmän (joskaan palkka ei juokse niiden aikana), mutta mitä ihmettä ranskalaiset vanhemmat tekevät kun lapsi aina silloin tällöin lomailee? Minulle kerrottiin, että jotkut vanhemmat pitävät viikon lomaa kumpikin, joskus lapset laitetaan jollekin leirille tai vastaavalle ja joskus isovanhemmat tulevat apuun. Ranskalaiset tykkäävät lomailla. Mutta työnteko ei silti ole verrattain tehokasta työaikanakaan. Kaikki täällä tuntuu kestävän. Otettakoon nyt esimerkiksi paikallisen terveysvakuutuskorttini, carte vitalen, odottaminen. Olen odottanut sen saamista suunnilleen kuusi kuukautta. Siis puoli vuotta, että saa paikallisen "Kela-kortin". Kävin muutama viikko sitten kyselemässä sen perään, mutta minua kehoitettiin vain odottamaan, sillä joskus kestää...

[Four weeks of work behind me and only three left before my first holiday. The whole school year is built the way that there are always 6-7 weeks of school that are followed by two weeks of holiday. From the point of view of a teacher it is nice to have more of your own time (even though I am not getting paid for those) but what on earth are the parents doing then the child is having a holiday every now and then? I was told that some parents take both one week off, sometimes the children are put on a camp or such, and sometimes the grandparents are there to help. French people like to be on a holiday. But they still are not super efficient during the working time either. Everything here seems to last long. Let me give as an example me waiting for my local health insurance card, carte vitale. I have waited for getting it for around six months. Half a year to get such an important thing. I went to ask after that a few weeks ago but I was only told to wait because sometimes it takes time...]

On täällä Ranskassa hyviäkin puolia. Kuten kadunkulman myyjät, joilta saa mansikoita 1,5 eurolla. Joskus halvemmallakin.
[There are also good things in France. Such as the sellers at the corner of the street who sell strawberries with 1,5 euros. Sometimes even cheaper.]

Löysin läheltäni Lidlinkin. Ja sieltä löysin tämän sekoituksen. Jos löydätte tekin, niin voin suositella. Halpa, mutta herkullinen!
[I found also a Lidl nearby me. And from there I found this mix. If you find it too, I surely can recommend it. Cheap but delicious!]