Synttäri-viikonloppu / Birthday weekend

Synttärikakkuja ja animea / Birthday cakes and anime

On se kiva, kun tykkää itse leipoa! Saan juuri senmakuisia kakkuja syntymäpäiväni kunniaksi kuin itse haluan. Lauantaina tein vadelma-juustokakun ja sunnuntaina pyöräytin sille kaveriksi suklaakakun. Meillä koulussa kun on tapana, että lapsen syntymäpäivänä hän tuo mukanaan kakun ja karkkia muille (tänä vuonna vain omalle luokalleen, koska meitä on nyt enemmän kuin viime keväänä), niin ajattelin, että miksen minäkin tekisi samoin kun kerran leipominen on mieluisaa puuhaa. Joten suklaakakku lähti mukanani töihin eilen ja juustokakku jäi kotiin tuhottavaksi. Onneksi minulla on kotona 4 mieluista auttajaa aina leipomusten syömisessä, sillä vaikka yksin koko kakun syöminen on mahdollista, niin ehkä parempi kuitenkin jakaa. Lapset ja kollegani tuntuivat pitävän suklaisesta kakusta. Paras kohteliaisuus oli kun yksi kollegani tuli jälkikäteen sanomaan, että oli erittäin hyvää ja kysyi, mistä olin sen ostanut. Sen sijaan appelsiini-suklaakeksit eivät olleet alkuunkaan lasten makuun. Ne harvat, jotka halusivat sellaisen, heittivät saman tein roskiin.

[How nice it is when you like to bake! I get exactly the kid of tasting cakes for my birthday that I want myself. On Saturday I make a raspberry cheesecake and on Sunday I baked a chocolate cake to accompany it. At school we have a habit that when a child has a birthday, he/she brings a cake and candies for everybody (this year it means to his/her own class because now we are more than during the last spring), so I thought why wouldn't I do the same since I happen to like baking. So the chocolate cake traveled with my to work yesterday and the cheese cake stayed at home to be destroyed. Luckily I always have 4 happy helpers to eat my bakings at home, because even though it is possible to eat the whole cake alone, I think it still is a better idea to share it. The children and my colleagues seemed to like the choco cake a lot. The best compliment I got when one of my colleagues came afterwards to say that the cake was very good and she asked where I had bought it. Instead, the orange chocolate cookies were not the kids' taste at all. Those few who even wanted to have one, threw them to the litter bin right away.]

Suklaakakku kuorrutettu suklaalla ja M&M'seillä.
[A chocolate cake covered with chocolate and M&M's.]

Vadelmajuustokakkuni. [My raspberry cheesecake.]

Tykkään laittaa vähän enemmän suklaata kuin resepti sanoo, mutta tulikohan nyt hieman liikaa kun näin levisi..?
[I like to put a bit more chocolate than the recipe says but did I maybe put too much this time when they spread like this..?]

Viime viikonloppu oli myös mainio hetki lähteä elokuviin kaverin kanssa katsomaan uusi anime-leffa, joka siellä pyörii. Koska ranskalaiset tykkäävät dupata melkein kaiken sekä televisiossa että elokuvateattereissa, niin meinasi olla haasteita löytää alkuperäinen versio Pariisin teattereista. Tasan yksi tuli vastaan, mutta sen enempäähän minä en tarvinnutkaan. Wakaokami wa shougakusei (englanniksi kulkee nimellä Okko's Inn) kertoo vanhempansa menettäneestä tytöstä, joka muuttaa isoäitinsä vierastaloon. Siellä tyttö sekä palvelee asiakkaita että tutustuu leikkisiin kummituksiin, jotka vain hän näkee ja kuuluu. Vaikkei elokuva yltänyt mielestäni samalle tasolle kuin esimerkiksi Hayao Miyazakin leffat, niin oli se katsomisen arvoinen. Tarina on itsessään surullinen, mutta elokuvassa on paljon myös hauskoja kohtauksia. Lisäksi pääsin hyvin stereotyyppisen kaltaiseen vanhaan elokuvateatteriin. Ulkopäin se oli kuin suoraan jostakin vanhanajan filmistä.

[Last weeked was also a great time to go to the movies with a friend to watch a new anime movie. Since the French like to dub almost everything both on tv and in cinemas, I had difficulties to find an original version. One and only I found but that's all I needed. Wakaokami wa shougakusei (in English Okko's Inn) tells about a girl who has lost her parents and moves to her grandma's inn. There the girl both serves the customers and gets to know playful ghosts that only she can see and hear. Even though I think that the movie was not on the same level with for example the movies of Hayao Miyazaki, it was worth of watching.The story itself is very sad but the movie has also many fun scenes. In addition, I got to go to a very stereotypical kind of old cinema. From outside it looked like straight from an old film.]

Vasemmalla kahteen saliin sisäänkäynnit ja oikealla lippuluukku.
[On the left there are entrances for 2 movie halls and on the right the ticket selling.]

Kapea tunnelmallinen katu, jolla leffateatteri sijaitsee.
[A narrow atmospheric street that the cinema is located on.]

Hyvin ranskalainen kadunkulmaus ravintolan terasseineen.
[A very French street corner with the terrace of the restaurantl]

Poikkesimme myös englantilaisen kirjakaupan yhteydessä olevassa teehuoneessa.
[We also stopped by at a tea house attached to an English book store.]

Syömässä ulkona / Eating out

Yksi Pariisissa asumisen hyvistä puolista on ulkona syöminen. Ei täälläkään tulisi mielenkään syödä ulkona joka päivä, mutta verrattuna Suomeen ravintolat ovat monipuolisempia, halvempia ja monesti maukkaampia (mitä nyt ranskalaiset tykkäävät joka puolella käyttää salaatinkastiketta, joka ei sitten yhtään ole minun makuuni). Illallisaikaan täältä löytää aasialaisten ravintoloiden ja pikaruokaloiden lisäksi kivoja kolmen ruokalajin menuja, jotka maksavat vain 15-20 euroa. Testasimme H:n kanssa viime viikolla yhtä. Sipulikeittoni oli ihan hyvää ja lammas todella maukasta. Ja mustaherukka- ja sitruunasorbettini yksiä parhaimmista ikinä! Oi että! Tätä tulen kaipaamaan, kun joku päivä muutan pois Pariisista. Ja tulen kaipaamaan myös hyvää lounapaikkaa H:n työpaikan lähellä, jonne joskus menemme keskiviikkona minun ollessani vapaalla. Yksi suolainen crepe, yksi makea crepe ja juoma reilun vitosen. Halpaa, mutta niiiin hyvää!

[One of the good sides about living in Paris is eating out. I could not think of eating out even here every day but compared to Finland the restaurants are more diverse, cheaper and many times also more delicious (though the French like to put the same kind of salad dressing almost everywhere and that is not at all to my taste). During the dinner time one can find all the Asian restaurants and fast food places but also nice 3-dish menus that cost only 15-20 euros. We tried one with H last week. My onion soup was nice and the lamb absolutely delicious. And the black currant and lemon sorbets one of the best ever! Oh dear! This is what I will miss when I some day move out from Paris. And I will also miss the good lunch place close to H's working place where we sometimes go on Wednesdays when I am off. One salty crepe, one sweet crepe and one drink a bit over 5€. Cheap but soooo good!]

Sipulikeittoa ja vuohenjuusto-salaattia valkoviinin kera. Patonki kuuluu aina hintaan.
[Onion soup and goat cheese salad with white wine. The baguette is always included.]

Lammasta ja simpukkaa. [Lamb and mussels.]

Tonnikala-juustocrepen juusto on ihanasti rapeaa.
[The cheese of the tuna cheese crepe is wonderfully crunchy.]

Läheisyyden kokemuksia töissä / Experiences of closeness at work

Olen nyt ollut kahtena lauantaina töissä. Vanhojen oppilaideni lisäksi kaikki uudet oppilaani tuntuvat pärjäävän tunneilla ihan hyvin. Yksi uusista ja nuorimmista lapsista (joka ensimmäisellä kerralla takertui minuun) saapui jälleen koululle ujon näköisenä isänsä sylissä. Hän kuitenkin muisti minut edellisviikosta ja ovella minut nähdessään ojensi kätensä saman tein minua kohti ja vaihtoi syliä suuren helpottuneen hymyn kera. Kuinka ihana palkitsevaa se onkaan huomata olevansa niin suuri tuki heti alusta asti lapselle! Illalla hartauskijaa lukiessani tajusin samaistuvani kyseiseen lapseen. Kun katson itseäni, huomaan kuinka heikko välillä olenkaan. Sitten käännä katseeni kohti Jeesusta, joka ottaa minut vastaan rakastavin käsivarsin, ja pelkoni katoaa. Olen pelastettu!

[I have worked on two Saturdays now. In addition to all my old pupils, all the new ones seem to be fine in the lessons. One of the new and the youngest children (who was clinging on me on the first time) arrived to school again looking very shy in her father's lap. Yet, she remembered me from the previous week and on the door when she saw me, she reached her hands towards me and changed the lap with a big relieved smile. How wonderfully rewarding it is to notice that you are such a big support to the child all the way from the beginning! In the evening when I was reading a devotion book, I realized I was identifying myself as that child. When I look at myself, I see how weak I sometimes am. Then I turn my eyes toward Jesus who takes me in His loving arms, and my fear disappears. I am saved!]

Toisen mukavan läheisyyttä antavan tavan keksin sattumalta musiikin oppitunnin aikana minun oman luokkani kanssa. Istuimme lasten kanssa rinkiin lattialle ja otin heidät vuorotellen "vauvaksi" syliini istumaan ja sitten kaikki lauloimme "vauvalle". Tämä tapa innosti lapsia sekä laulamaan enemmän että se myös tarjosi heille aikuisen kosketusta, jota monesti koulullamme on tarjota pienille lapsille liian vähän.

[Another nice way to give closeness I came up with coincidentally during the music lesson with my own class. We were sitting on the floor with the kids and I took them one by one to be "baby" sitting in my lap and we all sang for the "baby". The way the children were both more enthusiastic to sing and they also were offered a touch of an adult that our school many times can offer too little for such small children.]