Palattuani Saksasta Pariisiin ehdin puolitoista päivää toipua, pyykätä sekä pakata uudelleen, ja keskiviikko-iltapäivällä otin laukut jälleen mukaani suunnatessani Bercyn bussiasemalle metroilla. Onnekseni lähdin kotoa todella hyvissä ajoin, sillä ison puiston yhteydessä oleva bussien pysähdyspaikka oli suhteellisen haastava löytää. Ehdin kuitenkin ajallaan Lissaboniin ajavalle bussille, joka jättäisi minut Madridiin. Minun astuessani bussiin sisälle se oli jo aika täynnä, mutta hyvällä onnella siellä oli vielä täysin vapaa kahden penkin paikka, eikä kukaan tullut viereeni koko matkan aikana. Lisätila teki totisesti hyvää, kun pystyin vaihtamaan asentoa vapaammin 16 tunnin ajomatkan aikana. Mutta siltikään ei ollut mikään mukavin matkustustapa. Nukkuminen oli hyvin vaikeaa, osittain matkapahoinvoinnin vuoksi. Sitä luulisi, että pitkän matkan bussi ajelisi pelkästään isoja moottoriteitä pitkin maasta toiseen, mutta välipysäkkien ja Pyreneiden vuoriston vuoksi oli kirjaimellisesti mutkia matkassa. Odotin innolla vuorten läpi kulkemista, mutta eihän keskellä yötä siellä tietenkään nähnyt yhtään mitään. Lopulta selvisin oksentamatta Madridin eteläiselle asemalle.
[After I got back to Paris from Germany, I had one and a half days time to recover, do laundry and repack, and Wednesday afternoon I took my bags again and headed to the Bercy bus station by metros. Luckily I had left early from home because it was rather difficult to find the bus stops that were located in a big park. I made it on time to the bus to Lisbon that would leave me in Madrid. When I entered the bus, it was already quite full, though I was still lucky enough to find two chairs that were not taken yet. And nobody sat next to me during the whole trip. A little bit of extra space felt surely good since I was able to change my position more freely during the 16-hour driving. Though I still need to say that it was not the most convenient way of travelling. Sleeping was very difficult, partly due to the travel sickness. One could think that during the long-distance travelling from country to another, the bus would drive only on the big highways but the stops at different towns and the mountains of Pyrenees made the bus drive smaller roads. I had waited eagerly to see the Pyrenees but of course you could not see anything in the middle of the night. Finally I made to the Madrid south station without throwing up.]
1. päivä: palatsi, tapaksia ja espanjalainen koti / 1st day: palace, tapas and Spanish home
Harhailin eteläasemalla vähän aikaa etsien paikkaa, josta voisin ostaa metrolippuja. Metrotunnelin automaatit olivat onneksi helppokäyttöisiä, eikä metrojen kanssa muutenkaan ollut ongelmia. Päästyäni Madridin keskustaan kävelin rauhakseen kuninkaalliselle palatsille, missä tapasin taiwanilaisen ystäväni. Emme olleet nähneet yli vuoteen sitten sen jälkeen, kun olin saattanut hänet lentokentällä Fukuokan vaihtovuotemme lopuksi. Nyt hän kuitenkin on saapunut Espanjaan au pairiksi, joten tapaaminen oli helpompi järjestää ja juttu luisti kuin ennenkin. Palatsin puutarhaan tutustumisen jälkeen liityimme pitkän jonon perään käydäksemme myös sisällä upeassa rakennuksessa. Ja voin kyllä suositella lipun ostamista, sillä kuninkaallinen palatsi oli todella upea sisältäpäin! Myös haarniskanäyttelyn ritarit peitsineen ja hevosiin olivat näyttäviä.
[I was wandering for a while at the south station looking for a place where I can buy metro tickets. The automatons of the metro tunnel were fortunately easy to use and I didn't have any problems with using the metros either. After getting to the center of Madrid I walked in a calm manner to the royal palace where I met my Taiwanese friend. We had not seen for over one year after I took her to the airport of Fukuoka at the end of our exchange year. But now she has come to Spain to be an au pair, so it is easier to organize meeting and we talked like before. After getting to know the garden of the palace we joined a long queue to visit also inside the wonderful building. And I can recommend buying a ticket because the royal palace is very gorgeous from inside! And the knights of the armory exhibition were fantastic with their lances and horses, as well.]
 |
| Jokaisen huoneen kattoa koristi valtava maalaus. [The roof of every room was decorated with a huge painting.] |
 |
| Näkymä palatsilta. Joko alue on varattu puistolle tai se on tiheään asuttua. [The view from the palace. Either the area is reserved for a park or it is full of houses.] |
Palatsin kierroksen jälkeen lähdimme metsästämään lounaspaikkaa. Keskustassa kun olimme, niin ravintoloita ei tarvinnut hakemalla hakea ja pian löysimmekin kivan näköisen paikan, jossa pääsimme testaamaan tapaksia. Kun kerran olimme kahdestaan liikkeellä, niin 8 tapaksen annnos tuntui sopivankokoiselta. Mielenkiintoista oli, että annos maksoi 15 euroa, jos sen halusi nauttia sisällä ravintolassa, mutta jos tahtoi nauttia terrassilla syömisestä, niin hinta oli 18 euroa. Kaikki ravintolan annolsen olivat 1,5-3 euroa kalliimpia ulkoilmassa nautittuina. Siltikin terassi oli lähes täynnä ja me olimme ensimmäiset sisällä syövät asiakkaat. Noh, keli oli aurinkoinen ja lämmennyt aamun viileyden jälkeen.
[After going around in the palace, we left to look for a place to have lunch. Since we were in the center, it was not hard to find restaurants and soon we found a nice place where we were able to try tapas. Because we were two, the 8-tapas portions seemed a proper size for us. It was interesting that it cost 15 euros if one wanted to eat it inside the restaurant but if one wished to enjoy it on the terrace, the prize was 18 euros. All the dishes of the restaurant were 1,5-3 euros more expensive when eaten outdoors. Yet, the terrace was almost full of people whereas we were the first customers eating indoors. Well, it was sunny and the weather had got warmer after the coolness in the morning.]
Madridin kaduilla näkee paljon muusikkoja soittamassa. Pelkästään ensimmäisen päivän aikana näin kitaraa, haitaria, melodicaa ja vesilaseja soittavia ihmisiä. Kävelimme ympäriinsä keskustan väenpaljoudessa ihaillen taloja ja katuja ja tutustuen pieniin puoteihin. Puerta del Solin aukiolta päätimme suunnata kaverini (au pair -perheen) kotiin, joka sijaitsee Madridista länteen. Keskustasta metroilla ja "kevyellä metrolla" (metro ligero) matka kestää reilusta tunnista puoleentoista, mutta päivittäinen matkustaminen oli vaivan arvoista, sillä eipä tarvinnut etsiä ja maksaa majoitusta itse. Boadilla del Monte on rauhallista seutua ja suhteellisen varakkaan oloista. Erityisesti asuinyhteisö, jossa kaverini au pair -perhe asuu, on rikasta porukkaa. Alueelle pääsee vain, kun vartija avaa portin ja sieltä löytyy yhteisön käytettäväksi mm. tenniskenttiä, uima-altaita ja kuntosali. Eikä asuintalo itsekään ole ihan kenen tahansa ostettavissa. Neljän kerroksen asunnosta löytyi esimerkiksi iso leikkihuone perheen neljälle lapselle, lasitettu terassi sekä kodinhoitajan huone. Lasten ja vanhempien lisäksi perheeseen siis kuuluu au pair (kaverini), kodinhoitaja joka siivoaa, kokkaa ymv. sekä koira. Koko perhe on hyvin lämminhenkinen ja tunsin itseni erittäin tervetulleeksi alusta asti. Lapset käyvät kaksikielistä koulua, joten englanti sujui heiltä hyvin. Ja tulimmekin hyvin juttuun kun autoin heitä läksyjen kanssa, leikimme sisällä, lähdimme asuinalueen puistoihin ja katselimme telkkaria.
[You see a lot of musicians playing on the streets in Madrid. Already during the first day I saw people playing guitar, accordion, melodica and water glasses. We walked around among the crowd in the center admiring the buildings and the streets and getting inside small stores. From the square of Puerta del Sol we decided to head home of (the au pair family of) my friend that is located to the West from Madrid. The way from the center by using metros and "light metros" (metro ligero) takes up to one and a half hours but the daily travelling was worth of that because at least I didn't need to find and pay my staying by myself. Boadilla del Monte is a peaceful area and seems quite wealthy, too. Especially the community where the au pair family of my friend lives is rich. One can enter the area only when a guard opens the gate and there are tennis courts, swimming pools, a gym etc. for the inhabitants to use for free. Nor is the house itself affordable just for anyone. In the house of four floors, there are a play room for the four kids of the family, a glassed terrace and a room for the housekeeper. In addition to the parents and children there are au pair (my friend), a housekeeper who cleans, cooks etc. and a dog. The whole family is very warm and I felt the most welcome from the beginning. The children go to a bilingual school so they can speak English well. And we came good along when I helped them to do their homework, we played inside, went to the parks of the community and watched tv.]
 |
| Ystäväni asuinympäristö vuoden ajan. [The living environment of my friend for one year.] |
 |
| Asukkaiden yksityinen ulkouima-allas ja auringonvarjot. [The private outdoor pool and sunshades.] |
Söimme päivällisen paikallisen tavan mukaan myöhään. Kun lapset olivat saaneet syötyä, me kaverini kanssa istuimme keittiön pöydän ääreen puoli yhdeksän jälkeen. Juttelimme perheen äidin kanssa mm. siitä, kuinka etelä-eurooppalaiset ihmiset eroavat toisistaan. Ehkä jätän ykstyiskohdat kertomatta, ettei kukaan pahoita mieltään. Kodinhoitaja oli laittanut aikuisille ruoaksi espanjalaista tortillaa, joten pääsin maistamaan sitä kahdesti heti ensimmäisen päiväni aikana Espanjassa. Muutenkin sain päivän aikana pois alta suurimman osan must do -listaltani Espanjassa. Ei huono aloitus lomalleni Madridissa, etenkin ikävän bussimatkan jälkeen.
[We had the dinner late as it was the local way. When the kids had finished their dinner, I sat around the table with my friend after half past eight. We talked with the mother of the family for example about how South European people differ from each other. Maybe I won't tell the details so that nobody would feel offended. The housekeeper had made Spanish tortilla for the adults so I got two chances to eat that during my first day in Spain. Also otherwise I could check many things from my must do list in Spain during the day.] Not a bad start for my vacation visit in Madrid, especially after the unpleasant bus trip.]
 |
| Espanjalainen tortilla on kuin paksu munakas perunatäytteellä. [The Spanish tortilla is like a thick omelet with potato filling.] |
2. päivä: churroja ja yöelämää / 2nd day: churros and night life
Seuraava päivä tuli iltaan saakka vietettyä Boadilla del Montessa. Kävimme katsomassa kylän kirkkoja sekä pientä palatsia. Palatsissa emme oikeastaan päässet sisällä kuin pariin pieneen huoneeseen, mutta sen puutarha oli kiva ja ruusut kukkivat yhä. Poikkesin päivän aikana myös postitoimistoon, missä kassarouva meni hämilleen kun tuli englantia puhuva asiakas ja hän koitti kysyä jotakuta kielitaitoista paikalle. Selvisin kuitenkin hänen kanssaan, kun osoitin postikortteja ja puuttuvia postimerkkejä ja muistin, kuinka sanoa tiettyjen maiden nimet espanjaksi.
[The next day I spent in Boadilla del Monte until the evening. We went to see the churches of the town and a small palace. We actually couldn't get inside more than just two little rooms but the garden was nice and the roses were still blooming. I stopped by also at a post office and the cashier lady got a little bit confused getting an English speaking customer and she tried to ask her colleagues if someone spoke English. Nevertheless, I managed to do my business with her when I pointed my post cards and a missing post stamp and I remembered how to say the names of certain countries in Spanish.]
 |
| Palatsin ainoa hulppeampi huone, johon pääsi. [The only fancier room in the palace that was accessible.] |
 |
| Palatsin puutarhaa. [The garden of the palace.] |
Koska sekä minä että ystäväni halusimme todella kokeilla churroja (uppopaistettuja pitkiä leivonnaisia, jotka usein dipataan suklaaseen), suuntasimme iltapäivällä kahvilaan, jota ystäväni espanjankielen opettaja oli suositellut kyseisen herkun syömiseen. Annokset olivat halpoja (kumpikin meistä maksoi 3€), joten tilasimme yhteensä 4 churroa ja 2 porraa (vähän kuin churro, mutta paksumpi ja ilmavampi), joiden mukana tuli kummallekin kupillinen paikallista kaakaota, joka siis muistuttaa lähes sulatettua suklaata. Kun saimme ison kasan herkullisen näköisiä pötköjä eteemme, olimme aivan innoissamme. Vähän ajan kuluttua hymymme hyytyi, kun tajusimme, ettei niitä voinutkaan syödä kovin paljoa ilman, että tulee huono olo. Rasvaiset herkut jäivät puoliksi syömättä. Ensi kerralla (jos sellaista tulee) syön tasan yhden churron.
[Because both me and my friend really wanted to try churros (long deep-fried pastries that are often dipped into chocolate), we headed to a cafe that was recommended by my friend's Spanish teacher. The dishes were cheap (each of us paid 3€), so we ordered 4 churros and 2 porras (kind of like churro but thicker and more airy) that were accompanied by cups of local hot chocolate that reminds almost melted chocolate. When we got a big pile delicious-looking sticks in front of us, we were absolutely excited. After a while our smile disappeared when we realized that one couldn't eat them much without feeling sick. Half of the oily delicacies were left on the plate. Next time (if there will be one) I will eat only one churro, no more.]
Illalla sitten lähdimme metroilla Madridiin näkemään, millainen se on yöaikaan. Kaverini oli bongannut tapahtuman Facebookista ja liityimme hauskan porukan mukaan kiertämään Madridin mestoja. Tapahtuman järjestäjät olivat espanjalaisia, mutta se oli selvästi suunnattu ulkomaalaisille, sillä au pairit ja vaihto-opiskelijat saivat alennusta (ja minut laskettiin mukaan näihin taustani vuoksi). 5€ osallistumismaksu sisältäen sisäänpääsyn ja alennuksia viiteen paikkaan ei todellakaan ollut paha. Ainoa ongelmamme oli, että illan viimeiset metrot kulkivat 00-01 välillä ja aamun ensimmäiset vasta kuuden aikaan. Vaikka hauskaa meillä olikin, niin jouduimme silti venyttämään rajojamme jaksaakseemme aamuun asti päästäksemme kotiin. Enpä tiedä, olenko ikinä kotiutunut vasta aamulla seitsemän jälkeen...
[So in the evening we took metros to Madrid to see what it is like at night time. My friend had noticed an event on Facebook and we joined a fun group to go around the places in Madrid. The organizers were Spanish but the event was seemingly meant for foreigners since au pairs and exchange students got discount (and I was treated as one because of my background). The participation fee of 5€ was not bad at all because we got free entrance to five places and some discounts. Our only problem was that the last metros of the night ran between 00-01 and the first metros of the morning only around 6 am. So even though we had lots of fun, we needed to extend our limits to be able to stay until the morning to get home. I don't know if I have even before returned home only after seven in the morning...]
3. päivä / 3rd day: Matadero Madrid & salsa
Myöhään nukkumaan meneminen tarkoittaa myös myöhään heräämistä ja aloitimmekin päivän aamupalan sijaan lounaalla. Kun tassuttelimme alakertaan keittiöön, lapset olivat syömässä ystäväperheen lasten kanssa. Huomattuaan meidät, isäntäperheeni tytöt tulivat halaamaan meitä kumpaakin. On se ihanaa, kuinka he osoittavat kiintymystä minuunkin vain kahden päivän jälkeen! Me söimme isäntäperheen vanhempien sekä ystäväperheen isän kanssa. Kaikki olivat todella mukavaa ja rentoa seuraa, mutta välillä oli pientä kielimuuria, kun me ystäväni kanssa emme puhu espanjaa ja isäntäperheemme isä ei osaa englantia. Silti hän jaksoi vitsailla meillekin.
[Sleeping late means also waking up late and instead of breakfast we started our day with lunch, When we sauntered to the kitchen downstairs, the children were eating with the children of a friend family. After noticing us, the girls of our host family came to hug both of us. It is sweet how they show the affection also to me only after two days! We ate with the parents of the host family and the father of the friend family. All of them are very nice and relaxed company but sometimes there was some language barrier since me and my friend don't speak Spanish and the father of our host family cannot speak English. Still he kept joking also with us.]
Maha täynnä lähdimme liikkeelle kohti Madridia ja sen nähtävyyksiä, joille viikonloppu oli varattu. Tarkoituksenamme oli mennä Nacional del Prado -museoon, mutta päästyämme perille sen seinän viertä kiemurteli useamman sadan metrin jono. Väkeä oli paljon viereisellä tielläkin, jossa oli jokin mielenilmaus, mutta emme ymmärtäneet, millä asialla kaikki ryhmät siellä olivat liikeellä. Kylmällä tuulisella säällä ei paljoa tehnyt mieli jäädä seisoskelemaan jonoon, joten vaihdoimme ideaa ja lähdimme käymään kulttuurikeskus Matadero Madridissa. Sieltä löytyi erilaisia taidemuotoja, konserttilava, konferenssihuoneita, lasten leikkipaikkoja ynnä muuta. Illan hämärtyessä tiiliseinien punaiset valot muuttivat paikan hieman aavemaiseksi.
[With full bellies we left the house and went to Madrid for sightseeing that was mostly left for the weekend. Our intention was to go to the museum of Nacional del Prado but after arriving there we saw a line following the outer wall for hundreds of meters. There were crowds on the street next to the museum as well because there was some sort of demonstration though we could not understand for what purpose all those groups were there. We didn't feel like standing in the line for a long time in the cold weather so we changed the plan and went to see the cultural center Matadero Madrid. There we could find different forms of art, a concert stage, conference rooms, playrooms for children and other. When it started to get dark the red lights on the tile walls made the place look a little bit spooky.]
Mataderon jälkeen harhailimme keskustassa hyvän aikaa etsien sopivaa ruokapaikkaa. Halusimme tietysti mahdollisimman espanjalaista, mutta vastaan tuli lähinnä turkkilaisia ja intialaisia ravintoloita. Matkalla törmäsimme taas katumuusikoihin, joita oli tällä kertaa isompi porukka soittamassa yhdessä ja iloiset salsarytmit olivat kannustaneet yleisöä myös tanssimaan. Me sen sijaan jatkoimme matkaa ja päädyimme lopulta syömään tacoja pienessä meksikolaisessa raflassa. Siellä odottelimme lämpimässä kello kymmentä, jolloin siirryimme parin korttelin päähän El Son -latinobaariin, jossa oli salsa bileet. Minun oli pakko päästä kokemaan Espanjassa moinen. Suuriin odotuksiini nähden petyin kuitenkin katkerasti. Olin kuvitellut, että espanjalaiset bileet ovat täynnä tanssivaa porukkaa, joilla on sekä tyyliä että rentoa menoa. Noh, ensinnäkin paikalla tuntui olevan vain vähän paikallisia ja enemmän porukkaa ulkomailta. Kun kävin kysymässä joitakin tanssimaan, niin he kertoivat, etteivät osaa ollenkaan tanssia. Yksi lähti kanssani lattialle, mutta minä päädyin opettamaan hänelle perusaskeleet, toinenkin lähti ja hän osasi perusteet muttei sitten paljoa muuta. Kaikkein häiritsevintä bileissä oli jatkuva animacion. Animacion on yleensä tanssin opettajan vetämää improvisaatiota, jolloin kaikki tanssivat ilman paria opettajan takana ja kopioivat tämän liikkeitä. Yleensä animacion kestää kaksi peräkkäistä musiikkikappaletta, mutta näissä bileissä siitä ei tullut loppua ollenkaan. Lisäksi opettaja piäytyi hyvin perusteissa, joten minun mielenkiintoni lopahti parin biisin jälkeen. Biisi biisin perään suurin osa tanssilattiasta oli vallattu animacioniin eikä pareittain tanssivia ihmisiä ollut nimeksikään. Eipä sillä, ettei salsaa osaavia ihmisiä siellä muutenkaan tuntunut paljoa olevan. Iltani pelasti yllättäen toinen suomalainen. Tanssin koko aikana ehkä kahden ihmisen kanssa, joilla oli selvästi varmuutta tanssia ja heistä taitavampi oli kotoisin Helsingistä. Hän oli vähintään yhtä yllättynyt niin siitä, että tapasi toisen suomalaisen siellä, että siitä millainen salsa party siellä oli meneillään. En tiedä, oliko meillä vain väärä päivä tulla, huonoa tuuria illan osallistujien kanssa vai lähdimmekö vain liian aikaisin kotiin. Lähdimme siis ennen puolta yötä ehtiäksemme viimeisillä metroilla kotiin, mutta Espanjassa monet bileet alkavat vasta puolilta öin, joten voi hyvinkin olla, että monet tanssijat saapuivat paikalle jo lähdettyämme.
[After Matadero we wandered around in the center for some time looking for a good place to eat. Of course we wanted to have something as Spanish as possible but we mostly found Turkish and Indian restaurants. On our way we saw street musicians again but this time they were more players together and the happy salsa rhythms made also some of the audience to dance. We didn't stay but kept looking for a restaurant and finally ended up to have tacos in a small Mexican place. There we waited for ten o'clock, after which we walked a couple of blocks to El Son Latin bar that had salsa party. I had to try one in Spain. Having big expectations, getting completely disappointed. I had thought that the Spanish parties are full of dancing people who have both the style and a relaxed way to be. Well, firstly there were hardly any locals and more people from abroad. When I asked some of them to dance, they told they cannot dance at all. One came with me to the dance floor but I ended up teaching him the basic steps, another one came with me too and he knew the basics but not much more. The most disturbing thing in the party was the continuous animacion. Animacion is improvising mostly lead by a teacher behind whom all the others copy the movements he or she does. Usually animacion lasts for two songs but in this party I could not see the end for that. In addition the teacher stayed in very basics so I lost my interest after a couple of pieces. Yet song after song most of the dance floor was taken for the animacion and there were hardly any dancing couples. Surprisingly my evening was saved by another Finn. During the whole time I danced maybe with two men who actually had confidence in dancing and the most talented one of them was from Helsinki. He was equally surprised both for meeting another Finn and for what kind of a salsa party we were having there. I don't know if we had a wrong day to come, just bad luck or if we left too early to go home. We left before the midnight to be able to take the last metros back home but in Spain many parties only start at midnight so it really can be that many dancers arrived to the party after we had already left.]
4. päivä: maalauksia ja näköaloja / 4th day: paintings and views over the city
Sunnuntaina näimme paljon Halloween-asuisia ihmisiä kaupungilla. Kokeilimme mennä uudestaan museo Nacional del Pradoon ja yllättäen siellä ei ollut yhtään jonoa. Edellisillan pitkän jonon selitti infotaulu, jossa sanottiin, että kaksi viimeistä aukioloajan tuntia sinne pääsee ilmaiseksi sisään. Emme kuitenkaan halunneet jäädä odottamaan iltaa. Museon kaksi ja puoli kerrosta käsitti lähinnä maalauksia lähinnä historian ihmisistä, joista minä en tunnistanut montaakaan. Taidolla ne oli tehty (joskin joidenkin taiteilijoiden tyyli muistutti lähinnä sarjakuvahahmoja) ja seassa oli muutamia minua oikeasi miellyttäviä teoksia, mutta kahden tunnin pyörimisen loppupuolella kävelimme huoneita jo suht rivakkaan läpi.
[On Sunday we saw quite many people wearing Halloween costumes in town. We tried our luck again going to the museum of Nacional del Prado and surprisingly there was no line at all. The long queue of the previous evening was explained by the info board that said that the last two hours of opening times the entry to the museum is free. We decided not to wait for the evening. The two and a half floors of the museum were filled mostly with paintings of important persons from history but I recognized only few of them. They surely were made with talent (though some styles reminded me more of some cartoons) and there were several artworks that I really liked but at the end of walking around for two hours we started going through the rooms very fast.]
Päädyimme syömään lounaan jälleen mexicolaiseen ravintolaan, sillä alueen ainoa houkuttelevan näköinen espanjalainen ravintola oli jo täynnä. Minun lihapullakastikkeeni couscouksen kera oli hyvä, mutta kumpikin yllätyimme kaverini annoksesta. Hän tilasi mexicolaista tortillaa ja mitä hän eteensä sai, oli nachoja (ts. "tortilla sipsejä"). Todella hämmentävää, kuinka monella tapaa "tortillan" voi ymmärtää... Seuraava nähtävyytemme kuitenkin oli hyvä ja auttoi unohtamaan erikoisen lounaskokemuksen. Circulo de Bellas Artes tarjosi upean 360 asteen näkymän Madridista, joka näytti suurelta yläilmoista(kin) katsottuna. Espanjalaiset pitävät maan lippuja esillä selvästi enemmän kuin suomalaiset. Katolta käsin näin monia lippuja liehumassa, mutta katukuvassa niitä näkee roikkumassa myös kotien parvekkeilta usein.
[We ended up having lunch again in a Mexican restaurant because the only tempting Spanish restaurant in the area was already full. My meatball sauce with couscous was good but we both got surprised for my friend's dish. She ordered Mexican tortillas and what she actually got was nachos (ie. "tortilla chips"). It is very confusing how many ways one can understand "tortilla"... Our next destination was good though and it helped us to forget the strange lunch experience. Circulo de Bellas Artes offered a wonderful 360 degrees view over Madrid that looked big (also) from above. The Spanish have the flag of the country visible more often than the Finns. Looking from the roof I saw many flags flapping but you can often see them also hanging on the balconies of homes.]
 |
| Lounaaseen sisältyi alkuruokana kurpitsakeitto. [The lunch included pumpkin soup as a starter.] |
 |
| Itse kattoterassi. [The roof terrace itself.] |
 |
| Tämä suuri lippu on liehumassa isäntäperheeni asuinalueen lähellä. [This huge flag is near the area where my host family lives.] |
Ennen kotiinpaluuta suuntasimme vielä Madridin egyptiläiselle temppelille. Olihan se erilainen nähtävyys juu, mutta täytyy sanoa, että ei sittenkään niin erikoinen. Pari kaarta ja hieman niitä isompi rakennus niiden takana, mutta sinnekään ei päässyt sisään. Hienompi kokemus kyseisen kukkulan päällä oli katsella, kuinka laskeva aurinko valaisi kuninkaanpalatsin ympäristön vieresen mäen huipulla.
[Before returning home we still headed to the Egyptian temple of Madrid. It was a different kind of sight yes but I have to say that it was not that special after all. A couple of arches and a little bit bigger building than the arches but one could not even enter it. A more wonderful experience on that hill was to watch how the setting sun lighted up the surroundings of the royal palace on top of the next hill.]
Syötyämme aasialais-tyyppisen päivällisen Boadilla del Monten keskustassa kävelimme kaverini kotiin, missä kerroin perheelle lähteväni aikaisin seuraavana aamuna ja kiitin heitä vieraanvaraisuudesta. Nuorempi perheen tytöistä (7v.) otti uutisen raskaasti ja alkoi itkemään minua halatessaan. Syötyään päivällisen hän itki yhä ja halusi halata minua ja jutella vielä. Rauhoituttuaan hän ja hänen siskonsa (8v.) piirsivät minulle jäähyväiskortit, joissa kertoivat rakastavansa minua ja sain vieläpä itsetehdyn rannekorun lahjaksi. Olin hieman yllättynyt, kuinka he kiintyivät minuun niin paljon neljässä päivässä, joista kahtena viimeisenä en edes viettänyt paljoa aikaa heidän kanssaan.
[After eating an Asian style of dinner in the center of Boadilla del Monte we walked to my friend's home where I told the family I would leave early on the next morning and I thanked them for all the hospitality. The younger one of the girls (7yo.) took the news to heart and started to cry when hugging me. After having the dinner she still kept crying and wanted to hug me and talk with me. When she had calmed down, she and her sister (8yo.) drew goodbye cards for me where they said they love me and I also got a self-made bracelet as a present. I was a little bit surprised how much they were attached to me so much in four days from which the last two days I hardly spent any time with them.]
 |
| Kolmen suklaan kakku isolla määrällä kermavaahtoa oli hieman liikaa jopa minulle jälkiruokana. [A three-chocolate cake with a lot of cream was a bit too much even for me as a dessert.] |
Lopputunnelmat Espanjasta / The last feelings from Spain
Madrid muistuttaa monella tapaa Pariisia. Siellä on paljon ison kaupungin tyypillisiä piirteitä, kuten paljon nähtävää, kadulla kerjääviä ja nukkuvia kodittomia ihmisiä, paljon elämää kellon ympäri... Pariisia ja Madridia yhdistää myös katusoittajien runsas määrä, kauniit talot sekä paikallisten ei-niin-luotettava englanninkielen taito. Ruoka on hieman erilaista ja maisema myös, sillä Madridia reunustavat vuoret ja ainakin näin kuuman kesän jälkeen nurmialueet olivat kuivan näköisiä aroja. Mielikuva espanjalaisista ihmistä minulla on rento ja avoin ja sellainen isäntäperheeni olikin, mutta näin lyhyellä visiitillä minun on vaikea sanoa mitään yleistettävää. Kieli on mielenkiintoista, sillä vaikka ääntäminen onkin lähellä suomenkieltä, niin eniten minua kylttien ja muiden lukemisessa auttoi ranskankielen taito. Päivien aikana bongasin sanoja, jotka ovat myös suomea. Ja joskus ne tarkoittivat jopa samaa asiaa. Mielenkiintoisin niistä oli, kun yksi isäntäperheeni lapsista rapsutti koiraa ja sanoi "kuti kuti".
[Madrid reminds Paris in many ways. There are a lot of typical features of a big city, such as a lot to see, homeless people begging and sleeping on the streets, a lot of life around the clock... What also links Madrid and Paris in the great amount of street musicians, beautiful houses and the not-so-reliable English skills of the locals. The food is a little bit different and the landscape too because Madrid is bordered by the mountains and at least after a hot summer like this year the lawn are like dry steppes. The image of the Spanish people I have is that they are relaxed and open and that's what my host family was but with a visit this short it is hard to say anything generalized. The language is interesting because even though the pronunciation is close to the Finnish language, I understood the signs etc. the best with the help of my French skills. During the days I spotted some words that mean something also in Finnish. And sometimes they even meant the same thing. The most interesting one of them was when a child of my host family was scratching the dog, she said "kuti kuti"...]
 |
| "Aula" = Luentosali ["Aula" = lecture room] |
 |
| "Nivel" = Kerros ["Nivel" = Floor] |
Oli hienoa käydä ensimmäistä kertaa ikinä Espanjan maaperällä ja mielelläni palaisin sinne uudestaankin joku päivä, sekä Madridiin että erityisesti näkemään myös muita kaupunkeja. Kuulemani perusteella ne poikkeavat maan sisällä paljonkin toisistaan. Lisäksi härkätaistelun ja paikallisen flamencon näkeminen jäivät vielä uupumaan listaltani. Yksi epämukavuuksista oleskelun aikanani (kylmien säiden lisäksi) oli paikallinen tapa pitää kenkiä sisälläkin. Suomalaisena en voi ymmärtää, mikä siinä on niin mukavaa pitää hiostavia ja likaisia kenkiä jalassa nukkumaanmenoon asti...
[It was wonderful to go to Spain for the first time ever and I would like to go there again some day, both to Madrid and especially to see also other towns. Based on what I have heard, the towns inside the same country differ a lot from each other. Furthermore, seeing bullfight and local flamenco remain still on my to-do list. One of the inconveniences during my visit (in addition to the cold weather) was the local habit to keep the shoes on also indoors. As a Finn I cannot understand why is it so comfortable to have the dirty shoes on your feet until getting to bed...]
