Leipomiskaveri / A friend to bake with

Ihanaa kun voin täälläkin toteuttaa itseäni leipomalla! Uuni ei ole ihan saman kokoinen kuin mihin olen Suomessa tottunut ja ainekset ja välineistö ovat omalta osaltaan myös hieman erilaisia. Kuitenkin verrattuna esimerkiksi Japaniin voin olla tyytyväinen täällä leipomisen suhteen. Paras puoli täällä on se, että asun toisen leipomisintoisen kanssa. Koska vuokraemäntäni leipoo tämän tästä pannukakkuja ja piirakoita, niin välineistöä löytyy jo keittiöstä ja voimme vaihdella reseptejä. Viime keskiviikkona meidän kummankin ollessa kotona päätimmekin yhdessä kokeilla tehdä kanelikierteitä tuorejuusto-päällysteellä. Suomalaisiin korvapuusteihin tottuneena epäilin aluksi, miten päällyste niihin sopisi, mutta oli totisesti kokeilemisen arvoinen, sillä se oli huikeaa! Pientä hienosäätöä taikinan ynnä muun kanssa vielä voisi tehdä, mutta tämä olikin "harjoituskierros".

[It is so wonderful I can express myself by baking here too! The oven is not quite the same size as the ones I am used to use in Finland and the ingredients and equipment are a little bit different as well. But compared to for example to my situation in Japan I can be nothing but happy about the possibilities to bake here. The best part here is that I am living with another person who loves baking. Because my landlady is every now and then making pancakes and pies, the kitchen is pretty well equipped and we can change recipes. Last Wednesday when we both were at home, we decided to try out cinnamon rolls with cream cheese topping. Since I am used to the Finnish cinnamon rolls (korvapuusti) I was suspicious how the topping would fit the rolls but it surely was worth of trying because it was great! We could do finetuning with the dough and other but this was "a practice" anyway.]

Vuokraemäntäni tekemää omenapiirakkaa
[Some apple pie made by my landlady]

Eilen illalla menin ulos katsomaan vaskipuhallin-bändiä, jossa H soittaa. Oli melko hauskaa kuunnella kappaleita, jotka soitettiin vain rummuilla, trumpeteilla, pasuunoilla, tuubilla ja yhdellä isommalla vaskipuhaltimella (jonka nimeä en tiedä)! Matkalla takaisin kotiin ylitin Seinen ja näin sen tulvan. Vesi ei nouse pääteille tai taloihin asti (ainakaan keskustan alueella), mutta laivoille johtavat tiet ovat täysin veden peitossa, joten risteilyille ei ole vähään aikaan menemistä.

[Last night I went out to see a gig of an brass instrument band that H is playing with. It was rather funny to listen to songs played with only drums, trumpets, trombones, tubas and one bigger brass instrument (I don't know its name)! On my way back home I crossed Seine and saw the flood there. The water is not rising up to the main roads or houses (at least in the center area) but the pathways to the boat are fully covered so there is no going for cruises for a while.]

Töiden suhteen minulla on tällä hetkellä hieman parempi olo. Päivän kulku menee jo aika lailla rutiinilla ja tiedän hieman, millaisia kukakin esikoulumme lapsista on pienten luokkaa myöten. On helpompi arvoida, kenen ruoka pitää lämmittää ensin (kyllä, lämmitämme mikrossa muutaman eväsrasian kerrallaan, jotta lapset saavat lämpimän lounaan) tai ketä pitää auttaa ja muistuttaa missäkin asiassa. Olen myös jutellut johtajan kanssa muutamaan otteeseen ja ymmärrämme toisiamme yhä paremmin. Eilen työsopimukseeni tehtiin pari muutosta ja helmikuun alusta muutama päiväni viikossa tulee olemaan hieman lyhyempi. Mukava, kun ei tarvitse joka päivä olla enää kellon ympäri liikkeellä, vaikka se tarkoittaakin, että rauhallinen palapeli- ja muovailuvaha-aika jää jonkun muun aikuisen kontolle. Lapset ovat jo oppineet, että minä muovailen mielelläni erilaisia eläimiä heille.

[I feel a bit better about my work at the moment. The day activities are becoming routines for me and I start knowing what all the children are like, also in the smaller ones' classroom. It is easier to figure out whose food I should warm up first (yes, we warm up a few lunchboxes at a time in the microwave ovens so that the kids would have a warm lunch) or who needs which kind of help or reminding in which situation. I also have talked several times with the headmaster and we understand each other better and better. Yesterday we made a couple of changes to my working contract and from the beginning of February some weekdays will be a bit shorter for me. It is nice that I don't need to spend 12 hours each day for my work even though it means that the more peaceful time for puzzles and play dough is left for some other adult. The children have already learned that I gladly make different animals for them.]

Olkoon sitten kissan, leijonan tai tiikerin pentu... Lapsille kelpaa.
[Let it be a baby cat, lion or a tiger... Kids approve it.]

Why my work feels so hard

Vaikka en aina (=useinkaan) ymmärrä ympärilläni puhuttua ja kirjoitettua ranskaa, niin vähän alan tottumaan siihen ja jälleen omaksua joitakin fraaseja. Töissä joudun / pääsen harjoittelemaan, sillä esikoulun avustaja puhuu englantia ehkä saman verran kuin minä puhun ranskaa. Pidemmissä keskusteluissa on pakko ottaa käyttöön Google Translate, mutta jokapäiväiset kysymykset pystyn jotenkin esittämään ranskaksi ja ymmärtämään vastaukset. Ranska alkaa jo sen verran jäädä päähän, että kerran englantia puhuessani en saanut mieleeni kuin ranskankielisen sanan kinkulle. Mutta kahdesti kun olen joutunut yllättäen vaihtamaan metroa työmatkalla, en ymmärtänyt kuulustusta, jossa kerrottiin vaihdosta. Kunhan vain päättelin siitä, että koko juna näytti tyhjenevän kuulutuksen jälkeen. Silloin tuli vähän samanlainen fiilis, kuin minulla oli Japanissa alkuaikoina.

[Even though I don't always (=often) understand the spoken and written French around me, I still start to get used to it and adopt some phrases. At work I have to / get to practice because the assistant of the preschool speaks English probably the same amount as I speak French. For the longer conversations we need to use Google Translate but the everyday questions I can somehow form in French and understand the answers. French is already getting stuck to my head so that once when I was speaking in English, I could only get the word for ham in French to my mind. But twice when I had to surprisingly change metro on my way to work, I couldn't understand the announcement that told about the change. I just counted one plus one when I saw everyone else leaving the train. That time I felt almost like I felt in Japan during my beginning times there.]

Työviikkoja on nyt kaksi kokonaista takana. Maanantai, tiistai, torstai ja perjantai ovat täyspitkiä päiviä, jolloin vietän 12 tuntia päivässä työreissullani, ja lauantaisin olen töissä aamupäivän. Joinakin iltapäivinä sekä lauantaina opetan oman eskariryhmäni sijasta muita lapsia. Täytyy sanoa, että kahdelle kouluikäiselle yksityistunnin pitäminen tuntuu niin ihanan helpolta verrattuna siihen, kun koitan pitää kasassa 10 omaa 4-5-vuotiastani. Luokassani on muutama lapsi, joille tuottaa vaikeuksia keskittyä tehtäviin, kun en itse seiso heidän kasvojensa edessä, joten tekemistä riittää. Lisäksi saan joskus iltapäivisin valvontaani myös esikoulun 2-3-vuotiaat ja silloin vasta onkin haastavaa saada heidät kaikki keskittymään lukemaani kirjaan tai lauluihin. Suomessa kasvaneena ja kouluttautuneena minulle tulee usein tunne, että heidän pitäisi vain saada temmeltää päivän aikana enemmän purkaakseen kaiken energiansa. Joskus tuntuu jopa pahalta käskeä heitä olemaan hiljaa paikallaan, koska he ovat saaneet olla vapaasti vain todella lyhyillä ulkoilu ja -leikkihetkillä. Kuinka olenkin joskus ajatellut, että olisi kivempi työskennellä varhaiskasvatuksessa ulkomailla kuin Suomesssa..?

[I have two full working weeks behind now. Monday, Tuesday, Thursday and Friday are full-length days when I spend 12 hours a day on my trip to work and back, and on Saturdays I work for the forenoon at work. On some afternoons and on Saturdays I am teaching children from outside our school. I must say that teaching a lesson to two school-age children feels so wonderfully easy compared to 10 children of 4-5 years old. There are a few kids in my class who have difficulties to concentrate on the exercises when I am not standing right in front of them, so there is enough of job for me. In addition to them I sometimes need to take care of the 2-3-year-olds in the afternoon, as well, and that's when it feels so hard to make them all concentrate on book I read or some songs. Since I grew up and got my education in Finland, I often have a feeling that the children should just be able to romp more during the day to get rid of their energy. Sometimes I even feel bad to tell them to sit down and be quiet because they have had free time only during the short times when we go out or let them play. How come I was ever thinking that it might be nicer to work abroad than in Finland in the field of education..?]

Viimeisen viikon aikana en ole käynyt katsomassa mitää isompaa nähtävyyttä, mutta siellä täällä on tullut käytyä kokemassa ja näkemässä uutta. Viime viikon lauantaina tuli käytyä Seine-joen pohjoispuolella ja käveltyä kaunista seutua, joka on keskittynyt musiikkiliikkeisiin. Pianoja, kitaroita, torvisoittimia, viuluja, nuotteja... Itsekin teki mieli hommata uusi ja parempi ukulele, vaikka omani toinkin mukanani Pariisiin.

[During the last week I have not visited any bigger attraction but I have seen and experienced something new here and there. Last week Saturday I went to the Northern side of the river Seine and walking on a beautiful area that was focused on music stores. Pianos, guitars, brass instruments, violins, music notes... Even I got interested in getting a new and better ukulele even though  brought mine to Paris.]

Sunnuntaina taasen tuli lähdettyä H:n kanssa kunnon lenkille. Pari tuntia juosten ja kävellen meni mukavasti, kun maisemassa on koko ajan jotakin katseltavaa. Pitänee ottaa tänään uusiksi. Tiistaina tuli lähdettyä ensimmäistä kertaa sitten Ranskaan muuton tanssimaan. Vaikka olikin arki-ilta keskellä viikkoa, niin tanssilattia oli täynnä väkeä. Pariisin illassa ilmeisesti on elämää päivästä riippumatta. Perjantaina menin jälleen lähellä sijaitsevalle liikuntahallille, missä pidettiin pöytätennis-turnaus. Olisi ollut kiva seurata se loppuun asti, mutta koska ensimmäiset pelit alkoivat vasta illalla kahdeksan jälkeen ja viimeiset jatkuivat puoleen yöhön asti, minun oli pakko lähteä pian nukkumaan jaksaakseni lauantain työpäivän. Eilinen uusi kohde minulle oli Suomen suurlähetystö, joka sijaitsi lähestulkoon Seinen ja suuren palatsin vieressä. Upea paikka ja oli hauskaa kuulla useampia ihmisiä puhuvan suomea ympärilläni. Samalla tuli täytettyä kansalaisvelvollisuus äänestää presidentin vaaleissa.

[On Sunday I left for a proper jog with H. A couple of hours of running and walking passed quickly when there was something to see all the time. Probably going to do it again today. On Tuesday I went dancing for the first time after moving to France. Even though it was an evening in the middle of the week, the dance floor was full of people. It seems that there is life in the evening of Paris no matter which day it is. On Friday I went again to the sports hall nearby because there was a table tennis tournament. It would have been nice to watch it until the end but since the first matches started after 8pm and the last ones ended around midnight, I to go to sleep to be able to work on Saturday. Yesterday's new destination was the Finnish embassy that is located almost next to Seine and the palace of Versailles. A wonderful place and it was fun to hear so many people speaking Finnish around me. At the same time I did my duty and voted in the Finnish presidential election.]

Pariisia rajaava moottoritie.
[The highway bordering Paris.]

Taiteen kaupungissa / In the city of art

Olen ollut Ranskassa nyt jo kaksi viikkoa. Toisaalta olen tottunut ympäristöön, kuulemaan ranskan kieltä ja käyttämään julkisia kulkuneuvoja, mutta toisaalta ei tunnu oikein vieläkään, että asun oikeasti Pariisissa. Tämä kaikki tuntuu yhä enemmän seikkailulta kuin arjelta. Pidän kovasti vanhoista ranskalaisista taloista, joita löytyy kaikkialta eikä vain keskustan alueelta (niinkuin joissakin toisissa suurkaupungeissa) ja kaikkialla on uutta ja ihmeellistä. Taidetta täältä löytää joka muodossa enemmän kuin Suomesta: katumuusikoita ja -tanssijoita (muusikoita erityisesti metroissa), galleroita myymässä tauluja, maalauksia talojen seinissä... Sinänsä oikein mukava paikka oleskella, mutta kieltä täytyisi kyllä oppia lisää.

[I have already been two weeks in France now. On one hand I have got used to my environment, to hear French and to use the public transportation, but on the other hand it doesn't still feel like I really live in Paris. All this feels more like an adventure than my everyday life. I like a lot the old French buildings that can be found everywhere and not only in the centre area (like in some other big cities) and all seems new and exciting. One can find art in any form much more here than in Finland: musicians and dancers on the streets (musicians especially in the metros), galleries selling paintings, pictures on the walls on the houses... A very nice place to spend time but I should definitely learn more the language.]

Mukavaa "seikkailuelämääni" rutinoittaa raskaalta tuntuva työni. Yhä aamuisin nousen kuuden aikaan ja suunnistan esikoululle, mutta ainakaan tällä hetkellä en voi oikein sanoa nauttivani kyseisestä työstä. Se ottaa enemmän kuin antaa, vaikka lapset välillä ovatkin hellyyttäviä tullessaan antamaan yllätys-halauksen tai puistossa löytämänsä kukan. Viime yö oli ensimmäinen koko viikkoon, kun en herännyt stressaavaan uneen työstäni. Avaan ajatuksiani opettajan työsyä ja muusta elämästäni lisää seuraavassa postauksessani, sillä tämä vapaapäivä menee paljon asioiden hoitamiseen.

[My comfortable "adventure life" gets some routine because of my tough job. In the mornings I wake up around six and head to the preschool but at least at this moment I can't say I enjoy the work there. It takes more than gives even though the children are sometimes very sweet when they surprisingly give me a hug or a flower they found in the park. Last night was the first one in a week when I didn't wake up for a stressing dream about my job. I will open my thoughts about the work and my other life more in my next post because this free day I need to spend to take care of some things.]

Free day in la Tour Eiffel

Tiistainen työpäivä oli suhteellisen samanlainen ensimmäisen työpäiväni kanssa, mutta oli ehkä pykälän verran kevyempi. Työtä helpotti se, että päivänkulku oli tuttu uloslähtöineen ynnä muineen, ja merkittävä ero tuli iltapäivällä. Toinen opettaja otti osakseen katsoa esikoulumme lasten perään, kun taas minua odotti hieman vanhempien lasten oppitunti. Pidin englannin tunnin noin 8-10-vuotiaille koululaisille ja vaikka heidän englannintaitonsa ei ole samalla tasolla kuin minun oman ryhmäni, niin oppitunti sujui mukavammin, sillä isommat lapset pystyivät pitämään keskittymisensä selvästi paremmin kuin omat oppilaani iltapäivisin.

[My working day on Tuesday was quite similar to my first day at the preschool but it was maybe a tiny bit easier. Knowing the schedule of the day with going outs and others helped me, and the afternoon was different. Another teacher took care of the children of our preschool while I had a lesson with older kids. I taught English for 8-10-year-old children and even though their English is not on the same level as my class has, the lesson was easier for me because older children could keep their concentration better than my pupils.]

Keskiviikkoisin minulla ei ole töitä ollenkaan. Ja täytyy sanoa, että ainakin tällä viikolla tuntui tavattoman hyvältä saada taukoa kahden työpäivän jälkeen. Koska serkkuni perheineen sattuu vielä olemaan Pariisissa, niin liityin heidän mukaansa Eiffelin tornille. Kelit eivät ole olleet parhaimmat parina viime päivänä, eikä nyt kai pitäisi olla turistikausi enää, kun arki on alkanut joulun lomien jälkeen, mutta jonoa tornilla kyllä riitti. Lapset jaksoivat hyvin jonottaa, kun saivat roikkua kaiteissa, nakertaa välipalaa ja ihmetellä kaikenlaisia killuttimia roikkumassa minun laukussani. Vaikka olenkin jo kahdesti aiemmin käynyt Eiffelin tornin huipulla, niin maisemia oli silti kiva katsella tälläkin kertaa. Aikaa paloi yhteensä 3 tuntia tornin alueella jonotuksineen muineen. Ei siis kannata suunnitella ihan pikaista reissua sinne.

[I don't have work on Wednesdays at all. And I have to say that at least this week it felt amazing to have some break after two days at work. Because my cousin and her family still happen to be in Paris, I joined them to visit Eiffel tower. The weather has not been the best for the last two days and I wouldn't think it is a tourist season since Christmas holidays are over, but there surely was a line in there.The kids were queuing so nicely when they got to play monkeys around the fences, got some snack and got to wonder all the interesting things hanging from my bag. Even though I have visited Eiffel tower already twice before this, it was still great to watch the view. It took 3 hours all together with queuing and such before we got out. You should not plan just a quick visit in there.]

Illalla kävelin hieman ympäriinsä ja poikkesin katsomassa Pantheonia, jonne on haudattu mm. Marie Curie ja Voltaire. Sisään en kylläkään päässyt enää myöhäisen ajankohdan vuoksi. Sen sijaan tuli käytyä elokuvissa katsomassa Downshifting. Mielenkiintoinen elokuva, mutta syystä tai toisesta sen aikana iski koti-ikävä ja kaipasin Suomeen ensimmäistä kertaa tänne saapumisen jälkeen. Oli se kai jo aika, kun ensimmäiset päivät menivät niin mukavasti ilman ikävää...

[In the evening I walked a bit around and went to see the Pantheon that has the graves among others for Marie Curie and Voltaire. I couldn't get inside though because it was rather late. Instead I got to go to a cinema to watch Downshifting. An interesting movie but for a reason or another I started to miss home for the first time after arriving to France. Well, I guess it was time for that since the first days here went so smoothly without homesickness...]

Tänään oli taas täysi työpäivä ja hirmu rankkaa. Vaikka aikataulut ovat tutut ja opin vähitellen pienempienkin oppilaiden luokan lasten nimiä, niin iltapäivä sai puristettua minusta totisesti mehut ulos. Tänään opetin jälleen eskarimme ulkopuolisia lapsia, mutta he olivat vasta 5-vuotiaita ja englannin taso todella heikkoa. Luulen, etteivät he ymmärrä puoliakaan siitä, mitä heille puhun. Alun askartelu meni vielä ihan mukavasti, kun voin näyttää eleillä niin paljon, mutta kolmen vartin jälkeen varsinaisen esikoulumme eskari-ajan jälkeen kollegani lähtivät ja sain kaikki vielä vanhempiansa odottavat lapset valvontaani iltapäiväkerholaisten sekaan. Koska iltapäiväkerholaisten pitäisi kuulla ja oppia mahdollisimman paljon englantia, niin minun tuli pitää hallinnassani lähes 20 3-5-vuotiasta lasta myöhään iltapäivällä ja keksiä kiinnostavaa englanninkielistä tekemistä pienissä tiloissa hyvin vaihtelevalla kielitasolla. Jossain kohtaa tuntui, ettei minulla vain riitä rahkeet moiseen hommaan.

[Today I had a full working day again and it was very tough. Even though the timetables and bit by bit the names of the class with smaller children are becoming familiar, the afternoon squeezes the energy out of me. Today I was teaching again kids from outside our preschool but they were only 5 years old and the knowledge of English minor. I think they couldn't understand even half of what I said. Making crafts in the beginning went quite smoothly since I could show so much but after 45 minutes when the actual preschool time of our preschool ended, my colleagues left and I had to look after all the children who were still waiting for their parents, as well as my afternoon class kids. Because the afternoon class children should hear and learn as much English as possible, I had to keep together almost 20 3-5-year-old children and come up with interesting activities in small rooms for kids whose level of English varies a lot. At some point I just felt I don't have what it takes to do that.]

The first day at work

Ennen kuin tulin Pariisiin, mietin, että kuinkahan paljoa sitä tulee tilanteita puhua suomea. Kahtena muuna ulkomaan vuotenani ympärilläni on ollut aina suomalaisiakin, joten äidinkieltäkin on tullut puhuttua reippaasti. Tällä kertaa lähdin kuitenkin yksin matkaan tuntematta ketään suomalaista paikan päällä. No, ei siinä silti kauaa mennyt, kun pääsin suomeksikin juttelemaan.

[Before I came to Paris, I was wondering how often I would have a chance to speak Finnish. During the previous two years abroad I had had also Finnish people around me, so I spoke quite a lot my mother language. But this time I came alone here without knowing any Finnish living in Paris. Well, it didn't take long before I got to speak Finnish, too.]

Sain torstaina tietää, että serkkuni perheineen sattuu olemaan täällä matkalla juuri nyt ja sovimmekin tapaamisen heti perjantaille. Kummallekin osapuolelle oli hassua tavata Pariisin kadulla kaukana siitä paikasta, missä olemme tottuneet näkemään. Päivä heidän kanssaan taittui mukavasti, kun pääsin itsekiin kiertelemään erilaisia paikkoja tutussa seurassa. Kävimme mm. kahvilla fiinissä ravintolassa, kuuleman mukaan Pariisin parhaassa kirjakaupassa sekä lasten kirjakaupassa ja Luxembourgin puistossa. Luxembourgin puisto on ollut innoittaja myös monille suomalaisille kirjailijoille. Sieltä löysimme lapsia innostavan leikkipuiston, mutta sisäänpääsy ei toiminutkaan ihan niin kuin Suomessa. Portilla totesimme, että sinne on sisäänpääsymaksu. Päätimme silti mennä sisään, mutta ei se vieläkään ollut helppoa, sillä portti lippuluukullekin oli lukittu. Olimme liian myöhään liikenteessä, koska leikkipuisto meni neljältä kiinni. Siis leikkipuisto meni kiinni ja vieläpä suhteellisen aikaisin iltapäivällä! Oli siinä taas suomalaisille sulateltavaa. Jatkoimme pienen hippatuokion jälkeen Luxembourgin puiston kiertämistä ja kyllä se kai pitää myöntää, että se oli kaunis rakennuksineen ja lampineen. Olimme hetken aikaa ehtineet katsella lammessa uitettavaa kauko-ohjattavaa laivaa kun paikalle tuli vartija pilliinsä vihellellen. Koko iso puisto sulkeutui viideltä. Portin ulkopuolella ranskaa puhuva mies pysähtyi juttelemaan serkkuni lapsille. Oli hauska seurata, kun lapset ottivat kontaktia mieheen ja jopa (millä lienee kielitaidolla) näyttivät sormilla, kuinka vanhoja ovat kun heiltä kysyttiin ikää. Illalla minä lähdin vielä katselemaan H:n pingis-treenejä ja tapasin siellä vuokraemäntäni sedän. Kyllä maailma on pieni, kun H ja tämä setä olivat tuttuja naamoja toisilleen, ennenkuin minä tiesin tästä kämpästäni!

[Last Thursday I got to know that also my cousin is on a vacation here with her family now. I contacted her is it was funny for both of us to meet on the streets of Paris. I joined them for a coffee in a fancy restaurant, the best book store of Paris (according to them), kids' book store and the park of Luxembourg. In the park we found a play ground that the kids got very interested about but it was harder to get inside than we thought. On the gate we realized that there is an entrance fee. We decided to enter it anyway but couldn't still get in because the gate for the ticket counter was locked. We had arrived too late sine the playground closed at 4 pm. A playground closing and even so early in the afternoon! That was something difficult to understand for Finns. We continued around the big park and I had to admit it was quite beautiful with the buildings and ponds. But we couldn't admire the park too long since at 5 the guard came to tell everyone to go. The whole big park got closed at 5. Outside the gates a French speaking man came to talk with the children of my cousin. It was fun to watch how the kids took contact and even answered (who knows with which kind of language skills) by showing their age with the fingers when the man asked it. In the evening I went to see pingpong trainings of H and met there also the uncle of my landlady. The world surely is small when H and this uncle were familar to each other before I even knew about my apartment!]

Lauantaina menin serkkuni lapsille lapsenvahdiksi, jotta vanhemmat pääsisivät viettämään yhden illan Pariisissa keskenään. He olivat kuulemma etukäteen miettineet, mistä saisivat suomea puhuvan lastenhoitajan. Ei voisi olla parempi ajoitus heidän matkallaan! Sunnuntaina menimme kaikki yhdessä Musée d'Orsay'hin, sillä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on aina ilmainen sisäänpääsy kaikkiin kaupungin museoihin. Illallinen tuli syötyä pidemmän kaavan kautta alkuruoasta jälkiruokaan viinilasillisen kera. Kunnon ranskalaista tunnelmaa! Sunnuntaina kohtasin muitakin suomalaisia. Kauppareissulla vieresestä jonosta kuului suomenkielistä keskustelua, kun kaksi suomalaista olivat kylässä täällä asuvalla puoliksi suomalaisella. Eipä ollut hän kuulemma aiemmin tavannut tällä alueella muita suomalaisia.

[On Saturday I promised to be a babysitter for my cousin's kids so that the parents might spend one evening in Paris together. They told they had been wondering how they could find a babysitter who speaks Finnish. Couldn't be better timing! On Sunday we all went to Musée d'Orsay because on the first Sunday of the month all the museums are free to entrance. The dinner was nice from the starter to the dessert with a glass of wine. Some French feeling! On Sunday I met also other Finnish people. When I was doing the groceries, I heard Finnish conversation next to me when two Finns were visiting their half Finnish friend who lives in this area. She told me she hasn't met other Finnish on this area before.]

Tänään sitten oli ensimmäinen työpäiväni opettajana kaksikielisessä esikoulussa. Aamulla jännitti melkoisesti, sillä en ollut tavannut lapsia, tiennyt kaikkia tapoja, ollut pystynyt suunnittelemaan kovin hyvin oppitunteja ja muuta tekemistä jne jne. Päiväkodin johtaja veti esikouluryhmäni ensimmäisen oppitunnin, jotta näkisin miten homma käytännössä toimii ja sen jälkeen olin pitkälti itse vastuussa ryhmäni toiminnasta ja välillä hieman muistakin lapsista. Paljon on minulla opittavaa. Monet käytännön asiat ovat erilaisia verrattuna keskivertoon suomalaiseen päiväkotiin/esikouluun, minun pitää opettaa lapsille erilaisia asioita kuin Suomessa, minun pitää pärjätä sellaisten lasten kanssa, jotka kommunikoivat mieluummin ranskaksi kuin englanniksi jne jne. Melkoisen työn otinkin vastaan... Katsotaan, jännittäkö huomenna aamulla vielä enemmän, nyt kun tiedän, miten rankkaa siellä hetkittäin onkaan. Työpäiväni väsyttävät jo ihan pituutensakin puolesta, kun olen töissä 9 tuntia (plus tunnin ruokatauko) ja matkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Olen siis poissa kotoa kellon ympäri, vaikka menisin vain suoraan töihin ja takaisin.

[Today was my first working day as a teacher in a bilingual preschool. I was quite nervous in the morning because I had not met the children, I didn't know all the customs, I was not able to plan all the lessons and other time that well yet etc etc. The headmaster kept the first lesson of my class so that I could see how it all works in practice, and after that I was in charge of my class and sometimes also of other children. I have so much to learn. Many things are different from the Finnish day cares /preschools, I have to teach them different things than for the kids in Finland, I need to survive with childen who prefer communicating in French and not in English etc etc. What a job I decided to take... Let's see if I am even more nervous tomorrow than today because now I know how hard it sometimes is in there. My working days are quite tiring also because of their length. I work for 9 hours (plus 1 hour lunch break) and it takes almost an hour to go there, so I am away from home for 12 hours even if I only go straight to work and back.]

Luksusmuija matkustaa

Bonjour! Näin tämä muija on jälleen pakannut laukkunsa ja lähtenyt Suomesta maailmaa näkemään ja kokemaan! Viimeisen puolen vuoden aikana Suomessa ehdin valmistua ja tienata hieman rahaa matkakassaan, minkä jälkeen vaikutti olevan sopiva sauma hieman repäistä ja ostaa yksisuuntainen lentolippu Ranskaan.

[Bonjour! This lady has packed her bags again and left Finland to see and experience the world! During the last half a year in Finland I graduated and earned some money to be able to travel and after that it seemed to be a proper time to try my wings and I bought a one-way ticket to France.]

Saavuin toissapäivänä keskiviikkona Paris-Orlyn lentokentälle, missä H oli onneksi minua vastassa. Vaikka olenkin käynyt Pariisissa jo kolmesti tätä ennen, niin en ehkä itse olisi halunnut heti alkuunsa alkaa muistelemaan, kuinka täällä kannattaa kulkea. Tullessani tänne, en tiennyt ollenkaan, kuinka kauan minulla on mahdollisuus olla täällä, sillä ei ollut sopimuksia asunnosta saatika työpaikasta. Mutta lähdinkin tänne sillä periaattella, että jollei sopivia paikkoja löydy, niin oleskelen lomalaisena jokusen ajan ja palaan tarvittaessa Suomeen.

[I arrived to Paris-Orly airport two days ago on Wednesday and luckily H was there to greet me. Even though I have visited Paris already 3 times before this, I still wouldn't have wanted to find my ways by the public transportation by myself. When I came here, I had no idea how long I could stay here because I had no contracts for an apartment nor a job. But I came here with the idea that if I won't find anything, then I would have a nice vacation and return to Finland.]

Rahtasimme 3 laukkuani H:n kämpille, mistä pienen levähdystauon jälkeen lähdettiin ratikalla katsomaan asuntoa, josta olin saanut yhteydenoton vuokrattavasta huoneesta. Aasialaisella alueella sijaitsevan korkean talon 22. kerroksesta totisesti oli hyvä näköala ja asunnossa asuva ranskalainen perhe (vanhemmat ja 2 lasta) vaikutti todella mukavalta! Olohuoneen joulukuusi ja perheen tytön suomalainen nimi (!) tekivät oloni heti melkolailla kotoisaksi. Ja keskusteluiden jälkeen sainkin avaimet kouraani ja luvan tuoda tavarani vielä samana iltana. Asuinpaikka: check!

[We dragged the 3 bags of mine to H's place and after a little relaxing time left to see an apartement from where I got a contact for their room that is for a rent. The view from the 22nd floor of the building located in the Asian District was surely great and the French family (parents and two kids) seemed very nice! The Christmas tree in the living room and the Finnish name of the girl (!) made me feel like a home. And after some talking I got the keys and permission to bring my stuff in the same evening. A place to live: check!]

Illalla pääsin H:n luona syömään aasialaiselta alueelta ostamaamme ankkaa ja joulutorttuja, joihin toimme Suomesta tarvikkeet mukanamme. Hänen kämppiksensäkin innostuivat opettelemaan ääntämään kyseisen suomi-herkun nimen ja olivat muutenkin erittäin mukavia. Illan päätteeksi oli ihana päästä nukkumaan, enkä oikein voinut vieläkään uskoa todeksi, kuinka hyvä tuuri minulla kävin asunnon kanssa!

[In the evening I went to H's home and got to eat duck we bought at the Asian District and some Christmas pies that we had brought from Finland. H's flatmates wanted to learn to say 'joulutorttu' in Finnish and they were very nice also otherwise. Later it was nice to get to sleep and I still couldn't believe how lucky I had been when I got that room!]

Seuraavana aamuna heräsin pienen jännityksen kanssa, sillä edessä oli seuraava koitos. Minulla oli aamupäiväksi sovittu haastattelu englanninkieliseen esikouluun, joka sijaitsee Pariisin eteläpuolella. Matka sinne uudesta kodistani julkisilla kulkuneuvoilla kesti melkein tunnin, mutta onneksi kyseinen ratikkalinja ja metrolinja olivat tulleet tutuiksi jo edellisenä päivänä, niin ei tarvinnut niistä stressata. Esikoulua ympäröivä alue oli enemmänkin pienehköä kylää (ainakin verrattuna itse Pariisiin), eikä esikoulukaan ollut iso. Johtaja vaikutti todella mukavalta ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolista, sillä päädyimme siihen tulokseen, että menen sinne maanantaina koulujen jälleen alkaessa joululoman jälkeen. Työpaikka: check!

[Next morning I woke up with a little excitement because I had the next challenge waiting for me. I had an interview for an English speaking preschool that is located in the south from Paris. It took almost an hour to go there from my new home but at least I could use the tram and metro lines I already used the day before so didn't need to stress for those. The preschool was in a smaller village (at least compared to Paris itself) and the preschool was somewhat small as well. The headmaster seemed very nice and I think it was a mutual feeling because we decided that I would be going there on Monday when school start again. A place to work: check!]

Iltapäivällä olikin sitten sopiva hetki lähteä ostamaan kaikenlaista tarpeellista, mitä tarvitsen jäädessäni Ranskaan pidemmäksi aikaa kuin vain muutaman viikon loma: henkareita, siivousvälineitä... Onneksi aivan asuintaloni vieressä on pienehkö ostoskeskus, mistä löytää lähes kaiken tarpeellisen jokapäiväiseen elämään. Kotikatuni varrella on paljon aasialaisia ravintoloita ja varmaan joka toinen niistä on vietnamilainen. Eilen tulikin käytyä yhdessä niistä ja vermicelli-annokseni oli sekä suuri että erittäin makoisa. Ja jälkiruoaksi tuli vihdoin testattua kuplateetä, joka jo Japanissa tuli tutuksi nimenä, mutta jota en ollut siellä vielä kokeillut. Asuinseutuni on kieltämättä mukava ja käytännöllinen ja ihmismassa erittäin kirjavaa.

[In the afternoon it was a good time to go and buy all kind of things I would need when staying longer time in France than only a few weeks vacation. Luckily there is a small shopping center right next to my building and one can find almost everything that is needed in everyday life in there. Along the road I live on, there are many Asian restaurants and probably every other of those is Vietnamese. Yesterday I went to one of those and the vermicelli dish was both large and very delicious. For a dessert I finally got to taste bubble tea that I heard of already in Japan but never tasted it there. No doubt, my neighborhood is nice and practical and the people very diverse.]

Saa nähdä, kauanko aikaa tulen nyt sitten täällä oleskelemaan. Ja saa nähdä tarttuuko minuun täällä pieni määrä ranskalaista tyylikkyyttä. Ehkä minusta vielä tulee todellinen luksusmuija, jos saan kirjan luettua!

[Let's see how long I will stay here now. And let's see if I will have some of the French style. Maybe I will become a real luxury woman if I finish the book!]