sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Why my work feels so hard

Vaikka en aina (=useinkaan) ymmärrä ympärilläni puhuttua ja kirjoitettua ranskaa, niin vähän alan tottumaan siihen ja jälleen omaksua joitakin fraaseja. Töissä joudun / pääsen harjoittelemaan, sillä esikoulun avustaja puhuu englantia ehkä saman verran kuin minä puhun ranskaa. Pidemmissä keskusteluissa on pakko ottaa käyttöön Google Translate, mutta jokapäiväiset kysymykset pystyn jotenkin esittämään ranskaksi ja ymmärtämään vastaukset. Ranska alkaa jo sen verran jäädä päähän, että kerran englantia puhuessani en saanut mieleeni kuin ranskankielisen sanan kinkulle. Mutta kahdesti kun olen joutunut yllättäen vaihtamaan metroa työmatkalla, en ymmärtänyt kuulustusta, jossa kerrottiin vaihdosta. Kunhan vain päättelin siitä, että koko juna näytti tyhjenevän kuulutuksen jälkeen. Silloin tuli vähän samanlainen fiilis, kuin minulla oli Japanissa alkuaikoina.

[Even though I don't always (=often) understand the spoken and written French around me, I still start to get used to it and adopt some phrases. At work I have to / get to practice because the assistant of the preschool speaks English probably the same amount as I speak French. For the longer conversations we need to use Google Translate but the everyday questions I can somehow form in French and understand the answers. French is already getting stuck to my head so that once when I was speaking in English, I could only get the word for ham in French to my mind. But twice when I had to surprisingly change metro on my way to work, I couldn't understand the announcement that told about the change. I just counted one plus one when I saw everyone else leaving the train. That time I felt almost like I felt in Japan during my beginning times there.]

Työviikkoja on nyt kaksi kokonaista takana. Maanantai, tiistai, torstai ja perjantai ovat täyspitkiä päiviä, jolloin vietän 12 tuntia päivässä työreissullani, ja lauantaisin olen töissä aamupäivän. Joinakin iltapäivinä sekä lauantaina opetan oman eskariryhmäni sijasta muita lapsia. Täytyy sanoa, että kahdelle kouluikäiselle yksityistunnin pitäminen tuntuu niin ihanan helpolta verrattuna siihen, kun koitan pitää kasassa 10 omaa 4-5-vuotiastani. Luokassani on muutama lapsi, joille tuottaa vaikeuksia keskittyä tehtäviin, kun en itse seiso heidän kasvojensa edessä, joten tekemistä riittää. Lisäksi saan joskus iltapäivisin valvontaani myös esikoulun 2-3-vuotiaat ja silloin vasta onkin haastavaa saada heidät kaikki keskittymään lukemaani kirjaan tai lauluihin. Suomessa kasvaneena ja kouluttautuneena minulle tulee usein tunne, että heidän pitäisi vain saada temmeltää päivän aikana enemmän purkaakseen kaiken energiansa. Joskus tuntuu jopa pahalta käskeä heitä olemaan hiljaa paikallaan, koska he ovat saaneet olla vapaasti vain todella lyhyillä ulkoilu ja -leikkihetkillä. Kuinka olenkin joskus ajatellut, että olisi kivempi työskennellä varhaiskasvatuksessa ulkomailla kuin Suomesssa..?

[I have two full working weeks behind now. Monday, Tuesday, Thursday and Friday are full-length days when I spend 12 hours a day on my trip to work and back, and on Saturdays I work for the forenoon at work. On some afternoons and on Saturdays I am teaching children from outside our school. I must say that teaching a lesson to two school-age children feels so wonderfully easy compared to 10 children of 4-5 years old. There are a few kids in my class who have difficulties to concentrate on the exercises when I am not standing right in front of them, so there is enough of job for me. In addition to them I sometimes need to take care of the 2-3-year-olds in the afternoon, as well, and that's when it feels so hard to make them all concentrate on book I read or some songs. Since I grew up and got my education in Finland, I often have a feeling that the children should just be able to romp more during the day to get rid of their energy. Sometimes I even feel bad to tell them to sit down and be quiet because they have had free time only during the short times when we go out or let them play. How come I was ever thinking that it might be nicer to work abroad than in Finland in the field of education..?]

Viimeisen viikon aikana en ole käynyt katsomassa mitää isompaa nähtävyyttä, mutta siellä täällä on tullut käytyä kokemassa ja näkemässä uutta. Viime viikon lauantaina tuli käytyä Seine-joen pohjoispuolella ja käveltyä kaunista seutua, joka on keskittynyt musiikkiliikkeisiin. Pianoja, kitaroita, torvisoittimia, viuluja, nuotteja... Itsekin teki mieli hommata uusi ja parempi ukulele, vaikka omani toinkin mukanani Pariisiin.

[During the last week I have not visited any bigger attraction but I have seen and experienced something new here and there. Last week Saturday I went to the Northern side of the river Seine and walking on a beautiful area that was focused on music stores. Pianos, guitars, brass instruments, violins, music notes... Even I got interested in getting a new and better ukulele even though  brought mine to Paris.]


Sunnuntaina taasen tuli lähdettyä H:n kanssa kunnon lenkille. Pari tuntia juosten ja kävellen meni mukavasti, kun maisemassa on koko ajan jotakin katseltavaa. Pitänee ottaa tänään uusiksi. Tiistaina tuli lähdettyä ensimmäistä kertaa sitten Ranskaan muuton tanssimaan. Vaikka olikin arki-ilta keskellä viikkoa, niin tanssilattia oli täynnä väkeä. Pariisin illassa ilmeisesti on elämää päivästä riippumatta. Perjantaina menin jälleen lähellä sijaitsevalle liikuntahallille, missä pidettiin pöytätennis-turnaus. Olisi ollut kiva seurata se loppuun asti, mutta koska ensimmäiset pelit alkoivat vasta illalla kahdeksan jälkeen ja viimeiset jatkuivat puoleen yöhön asti, minun oli pakko lähteä pian nukkumaan jaksaakseni lauantain työpäivän. Eilinen uusi kohde minulle oli Suomen suurlähetystö, joka sijaitsi lähestulkoon Seinen ja suuren palatsin vieressä. Upea paikka ja oli hauskaa kuulla useampia ihmisiä puhuvan suomea ympärilläni. Samalla tuli täytettyä kansalaisvelvollisuus äänestää presidentin vaaleissa.

[On Sunday I left for a proper jog with H. A couple of hours of running and walking passed quickly when there was something to see all the time. Probably going to do it again today. On Tuesday I went dancing for the first time after moving to France. Even though it was an evening in the middle of the week, the dance floor was full of people. It seems that there is life in the evening of Paris no matter which day it is. On Friday I went again to the sports hall nearby because there was a table tennis tournament. It would have been nice to watch it until the end but since the first matches started after 8pm and the last ones ended around midnight, I to go to sleep to be able to work on Saturday. Yesterday's new destination was the Finnish embassy that is located almost next to Seine and the palace of Versailles. A wonderful place and it was fun to hear so many people speaking Finnish around me. At the same time I did my duty and voted in the Finnish presidential election.]

Pariisia rajaava moottoritie.
[The highway bordering Paris.]



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Petit Palais, zoo, gospel concert...

We finally have a moving date, i.e. one-way flight tickets to Finland. Only a couple of weeks left anymore. In addition to selling stuff and...