Shopping at Louis Vuitton

Nyt on tullut tehtyä vähän extratöitä. Tiistainen viikon muutenkin pisin työpäivä esikoululla venähti hieman, kun kahta iltapäivän englannintunneille tullutta lasta ei haettukaan 18:30 eskarin sulkemisaikaan. Minä jäin heidän kanssaan odottamaan vanhempia ja kun kello läheni seitsemää aloin pohtia, kuinka kauan vielä siellä mahdan joutua odottamaan, kun vanhemmat eivät olleet edes soittaneet. Aloin etsimään koulun kansioista, jos sattuisin löytämään puhelinnumeroita heidän yhteyshenkilöihinsä, mutta ei tuntunut löytyvän mistään eikä johtajakaan vastannut soittooni. Lopulta sain kiinni vain ranskaa puhuvan assistenttimme ja koitin selittää tilanteen hänelle. Onneksi samaan aikaan koulumme puhelin soi ja poikien isä kertoi, että heitä tullaan pian hakemaan. Pääsin lähtemään koululta 19:20. Lakkopäivän kunniaksi junaakin sai odotella hyvän tovin. (Junilla on lakkopäiviä kaksi viidestä usean kuukauden ajan täällä.) Työpäivän pituus matkoineen: yli 13 tuntia.

[I have done a bit of extra work this week. Tuesdays are always the longest working days in the week for me but the Tuesday this week ended up to be even longer when two of the "afternoon kids" were not picked up at 18:30 when the preschool closes. I stayed with them to wait for the parents and when it got closer to 7pm, I was wondering how long I need to wait there since the parents had not even called. I start to look for a file with phone numbers for their mom or dad but couldn't find one and even the headmaster didn't answer my call. Finally I reached our French-speaking assistant but luckily at the same time the phone rang at the school and I was told that the boys will be picked up soon. Finally I left the preschool at 19:20, after which needed to wait extra long for the train because of a strike day. (Two out of five days are strike days for the trains for several months here.) The length of my working day including the travelling: over 13 hours.]

Keskiviikko oli vapaapäiväni, mutta päätin liittyä vuokraemäntäni seuraan tienaamaan hieman lisää käyttörahaa. Hän käy aktiivisesti shoppailemassa toisten puolesta, eli jonottaa liikkeisiin ja hoitaa käsiinsä halutun tavaran, jonka toimittaa eteenpäin ja saa siitä itse pienen palkan. Homma kuulosti leppoiselta tavalta tienata, joten miksikäs ei. Päivän aikana se kuitenkin osoittaitui kuviteltua haastavammaksi. Menimme ensin La Fayetten ostoskeskukseen ja vuokraemäntäni antoi minulle kaksi mahdollista vaihtoehtoa, mille laukuille olisi kysyntään. Asetuin jonoon Louis Vuittonin eteen. Vajaan puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsin myyjän juttusille vain kuullakseni, että kumpikin laukuista on jo loppuunmyyty. Hän kuitenkin ehdotti paria muuta LV-liikettä, joissa laukkuja saattaisi olla vielä jäljellä. Marssin siis Printemps-keskuksen jonoon, missä Louis Vuittoniin oli vielä pidempi jono ja yhtä lailla kiinalaisia täynnä kuin ensimmäisessäkin. Yli puolen tunnin odotuksen jälkeen oli minun vuoroni ja myyjän kanssa tuli juteltua pitkään eri laukuista, mutta hänkin totesi, ettei ole saatavilla niitä laukkuja, joita minä eniten haluaisin. Lopulta luovutin ja lähdin vuokraemäntäni kanssa lounaalle ravintolaan, jossa liityimme hänen äitinsä seuraan. Pian paikalle saapui myös vuokraisäntäni, joka oli käynyt perässäni samassa LV-liikkeessä ja hakenut sieltä toisen minun kysymistäni laukuista. Hän oli kuulemma varannut/tilannut erikseen viime viikolla sen ja käynyt nyt hakemassa. Kuulin muitakin tarinoita siitä, että suosittuja laukkuja ei aina myydä asiakkaalle, vaikka niitä olisikin myymälässä. Niitä pitää vaatimalla vaatia ja tilaamistakin pitää inttää, jos sellaisen haluaa tehdä.

[Wednesday was my free day but I decided to join my landlady to earn a little bit of more money to use. She goes actively shopping for others, i.e. she queues to the stores and finds the items that are wanted and then sends them forward and gets a little reward herself. It sounded like a nice and easy way to earn some, so why not. During the day it turned out to be more difficult than expected. First we went to shopping center La Fayette and my landlady gave me two options for which bags are wanted. I joined the line in front of Louis Vuitton. Closer to half an hour I kept waiting and then got to talk to a salesperson only to hear that both of the bags were sold out. She suggested a couple of other LV stores which might still have those bags. So I walked to Printemps mall where there was even a longer queue to Louis Vuitton and equally full of Chinese people as the previous store had too. After over a half an hour it was my turn and after talking a longer time with the shop assistant also she told there are no those bags I want the most. Finally I gave up and went for a lunch with my landlady to a restaurant where there was also her mother. Soon also arrived my landlord who had visited the LV store after me and he had got one of the bags I had asked for. Though he had reserved/ordered last week and now only went to pick it up. I heard many other stories of how they don't always sell the popular bags to the customers even if they had those in the store. One must insisting insist and even ordering must be demanded if one wants to order/reserve.]

La Fayette. A bit fancier shopping center
than I am used to.

Niinpä luonaan jälkeen lähdin käymään ensimmäisessä LV:ssä uudelleen vaativamman asenteen kanssa. Laukkuja ei myytävänä vieläkään ollut, eikä best-sellereitä kuulemma pystynyt tilaamaan (vaikka vuokraisäntäni oli sellaisen toisessa liikkeessä tilannut), ei vaikka päällikön kanssa jutteli. Painelin siis uudelleen myös siihen liikkeeseen, josta tiesin, että niitä on pystynyt tilaamaan. Sielläkin minulla oli haasteita ja sain iloisen asiakkaan sijasta olla vaativa asiakas. Lopulta myyjä kävi juttelemassa päällikön kanssa ja kehoitti minua istumaan ja kyseli, tahdonko odotellessa juoda jotakin. Loppujen lopuksi sain laitettua tilaukseen laukun.

[Consequently I went again to the LV store I first had visited and this time with a more demanding attitude. They still didn't have the bags to be sold and I was not able to order the best-seller (even though my landlord had ordered one in another store), not even when I talked to the manager. So I went again also to the store in which I knew one could order those bags. Also there I had some challenges and I got to be a demanding client instead of a happy one. Finally the salesperson asked me to sit down and offered me a chance to drink something while he went to talk with the manager. In the end I could make a reservation.]

They tried to sell me other bags instead

Kun kerran olimme päässeet shoppailun makuun ja varanneet päivän Loius Vuittonille, niin lähdimme käymään vielä Champs-Elysees'n liikkeessä. Vuokraemännälläni oli listalla vielä yksi laukku, jonka joku halusi meidän ostavan hänen puolestaan. (Tässä vaiheessa en enää ihmetellyt, miksi joku ei halunnut itse lähteä kauppaan sitä ostamaan.) Kolmannessa liikkeessä minut otettiin ystävällisesti vastaan ja pian sain kuulla, että tämäkin laukku olisi suosittu ja siten loppuumyyty ja täysin mahdoton tilata/varata. No, ei se sitten ihan niin mennytkään, kun otti sopivan asiakas-roolin taas päälle...

[Since we were into shopping already and we had reserved the day for Louis Vuitton, we headed to the store in Champs-Elysees. My landlady had one more bag on the list that someone wants us to buy for them. (At this point I was not wondering anymore why some people didn't want to go and buy those bags themselves.) In the third store they welcomed me friendly and soon I found out that also this third bag would be very popular and therefore sold out and completely impossible to order/reserve. The only way to have it would be to come to queue with others in front of the store when it opens in the morning. Well, it was not the whole truth after I played a certain kind of customer again...]

Tiistainen työpäivä oli muutoinkin kuin vain pituutensa tähden erityinen. Järjestimme minun ehdotuksestani esikoululla leikkipäivän. Pidimme aamulla vain yhden normaalin oppitunnin, minkä jälkeen lapset saivat aamupäivän toisen oppitunnin sekä iltapäivän tunnin ajan leikkiä vapaasti. Annoimme heille eri leikkivaihtoehtoja eri luokkahuoneisiin niin, ettei kaikkien tarvitsisi olla yhdessä pienessä huoneessa normaalin leikkihetken tavoin. Välillä meno vähän yltyi riehakkaanpuoleiseksi (ainakin täkäläisellä mittapuulla), mutta onnistumisenkin hetkiä oli. Muutama pienimmistä leikkii usein vain täysin itsekseen, mutta kannustuksen avulla he jakoivat pieniä leikkihetkiä toisten lasten kanssa. Tiistaina illalla pääsin maanantain tapaan ihailemaan salamoita oman huoneeni täydellisen näköalan ansiosta. Kuuma ilma tuo mukanaan iltaukkoset ja minulle muistot Japanin kuumasta ja kosteasta kesästä.

[My working day on Tuesday was not special only for its length. Because of my suggestion we organised a play day at the preschool. We had only one normal lesson in the morning and during the second lesson in the morning and the afternoon lesson we let the children play freely. We gave them different playing options in different classrooms so that everyone didn't need to stay in one small room as they normally do during the play time. Sometimes they got a bit boisterous (at least in this environment) but I had good moments too. Some of the smallest ones play often all by themselves but with a little bit of encouraging they shared short playing moments with other kids. Tuesday evening I got to admire lightnings like on Monday I did because of the perfect view I have from my room. The hot temperatures bring evening thunderstorms and memories from the hot and humid Japan.]

Dark night in Paris

Half a second later

Viikon aikana olen saanut ainaisen lakkoilun sijaan mukaviakin junakokemuksiakin. Viikko sitten kotimatkallani huomasin laiturilla veljekset koulultamme, kun he odottivat isänsä kanssa samaa junaa kuin minäkin. Olipahan osan matkaa juttuseuraa. Ja kerran töihin mennessä minut otti junassa vastaan muusikko kitaran ja huuliharpun kera. Niin ihanaa aina kun saa livemusiikkia matkan varrelle!

[During the week I have had also nice experiences in the trains instead of the continuous striking. A week ago on my way home I noticed brothers from our school when they were waiting for the same train with their dad as me. Had some company for a part of the travelling. And once I was welcomed to the train by a musician playing a guitar and a harmonica. It's so wonderful always when I get live music for my travelling!]

Sain torstaina ja perjantaina ilmoituksen Louis Vuittonin tilauksieni saapumisesta ja kun kerran perjantaina pääsen hieman aikaisemmin töistä, niin oli sopivasti aikaa käydä parissa Louis Vuitton -liikkeessä. Tuli todellinen luksusmuija-olo, kun käveli pitkin Champs-Elysees'tä LV-laukun kanssa! Olipahan todellinen kokemus aivan eri maailmassa minulle!

[I got notices on Thursday and Friday that my orders have arrived and since my Friday working days are a bit shorter, I had nicely time to go to two Louis Vuitton stores. I got a real luxury chick ("luksusmuija") feeling when I walked along Champs-Elysees with a LV bag! It surely was an experience in a completely different world for me!]

Fête foraine

Otimme viime viikolla esikoululla luokkani kanssa käyttöön uuden tavan. Viikkomme teema oli raha ja minä tulostin heille leikkiseteleitä. 4- ja 5-vuotiaat maksavat aina puistoon mennessään sekä ruokailuista. He muistavat aika hyvin jo itse ottaa "rahaa" mukaan, kun suuntaavat pukemaan tai hakemaan eväslaukkuaan ja ovat innoissaan aina laskemassa, kuinka monta seteliä heillä on jäljellä. Annoin heille tarkoituksella vähemmän rahaa, kuin he viikon aikana tulisivat tarvitsemaan, ja lapset saavat tienata lisää viitosia ja kymppejä auttamalla muita eskarilla. Valkotaulun pyyhkiminen tunnin jälkeen, pienten luokan lasten auttaminen pukemisessa sekä päiväunia varten sänkyjen laitto ja siivous ovat heille mieluisia askareita nyt vielä aiempaa enemmän. Askartelimme viikolla myös "aarretaidetta", kun näytin heille, kuinka värittää kolikoita paperin läpi. Se oli lasten mielestä taikuutta. Koska lapset olivat niin innoissaan tästä uudesta tavasta käyttää rahaa ja laskivat jälleen tämän viikon maanantaiaamuna, kuinka paljon vielä on rahaa jäljellä, niin päätin pitää maksulliset puistot ja ruokatauot yhä voimassa.

[English translation coming...]

Viime viikolla yksi harvoista opettajistamme oli sairaslomalla, joten minä sain uudenlaisia opettamis-kokemuksia. Tiistai-iltapäivisin opetan vanhempia lapsia ja työskentelemme oppikirjojen kanssa. Viime viikolla olin oman ryhmäni lisäksi vastuussa hänen ryhmästään. Oli suhteellisen haastavaa hallita kahta eritasoista ryhmää, jotka käyttävät eri oppikirjoja ja käydä vielä vähän väliä ottamassa kopioita, sillä monet olivat loman jälkeen unohtaneet ottaa kirjansa mukaan tunnille. Pääsin/jouduin kokeilemaan tunnin vetämistä myös oman eskarimme pienten luokalle. Perjantaina kun omalla luokallani on viikottainen ranskantunti, niin minä koitin viihdyttää ja pitää kasassa ja järjestyksessä 2-3-vuotiaat. Tunti meni yllättävän hyvin laulellessa, värityskuvien parissa sekä palapelejä kooten. Sain huomata, että myös "petit section" on innoissaan toivomassa suomeksi laulettuja lasten lauluja ukulelen säestyksellä.

Olen aloittanut H:n kanssa uuden liikunnallisen harrastuksen, kun olemme pari kertaa käyneet uimahallissa hänen kotinsa lähellä. Muutama eroavaisuus Suomen uimahalleihin pisti silmään. Ensinnäkin siellä ei ole erikseen miesten ja naisten puolta. Uimapuku vaihdetaan päälle pienissä pukukopeissa, minkä jälkeen suihku otetaan yhteistilassa. Toinen odottamaton asia oli uimalakkipakko. Huomasin sen vasta altailla ja jouduimme palaamaan respaan ostamaan lakit. Kolmas mukavampi ero oli veden lämpötila. Suomessa olen tottunut, että altaan vesi tuntuu aluksi vähän kylmältä, mutta täällä se on lämpimämpää. Kyseisessä uimahallissa on myös pieni porepaikka sekä virta. Saunaa ei yllättäen ole...

Viikonloppuni oli pitkä, sillä ranskalaiset juhlivat helluntaita myös maanantaina. Pääsin käymään vähän aikaa sitten löytämässäni tivolissa kahdestikin. Lauantaina tapasin H:n sekä Facebookin ryhmästä mukaan kutsutun suomalaistytön Porte Doreessa ja lähdimme metsästämään käymisen arvoisia laitteita. Näköalakeinujen ja vuoristoradan jälkeen minä ja H teimme virheen. Menimme laitteeseen, joka oli vähän kuin pienikokoinen versio Särkänniemen X:stä, mutta pian totesimme, ettei se ihan ollutkaan niin. Kun luulimme vauhdin hiljenevän loppumisen merkiksi, penkit alkoivatkin pyöriä itsensä ympäri ja koko vetkutus kesti 3,5 minuttia. Vähemmästäkin olisi jo tullut huono olo. Sen jälkeen en pystynyt menemään edes laitteeseen, joka oli ehdoton ykkössuosikkini, mutta johon minulla oli vaikeuksia houkutella seuraani tulemaan mukaan. Kyseisen "sinkous-pallon" takia halusin mennä tivoliin myös maanantaina, jolloin seuraamme liittyi yksi CE-kavereistanikin. Surukseni huomasimme, ettei pallo ollut enää käytössä. Siellä oli kuulemma sattunut jonkinlainen onnettomuus. Kävimme sitten pikaisesti parissa paikassa ja jatkoimme suunnitellulle piknikille. Suuren puiston keskellä olevan järven saari oli ihana, erityisesti kun kaverini näytti sieltä upean luolan!

Viime viikot ovat olleet täällä hieman viileitä. Varsinkin kun tiedän, että Suomea on hellinyt hellesäät minun kävellessäni sateen läpi 15 asteessa. Nyt vaikuttaa taas lämmenneen hieman, mutta ei vielä ole liian kuumaa. Pitää nauttia niin kauan kuin tätä kestää. Kävimme koulusta lasten kanssa nauttimassa hyvässä säässä myös puistossa, jossa emme ole ennen olleet, sillä se on hieman kauempana. Mutta se on ehdottomasti pienen kävelyn arvoinen, sillä kiipeilytelineet ovat jännittävän hauskoja verrattuna tylsiin puistoihin, joissa on pari penkkiä.

Iltapäiväkerhon komeat auringot
[The great suns made by my after-school kids]

La Grande Roue de Paris

Pariisilaisen opas, osa 1: Kuinka viettää vapaapäivää?

1. Seuraa uutisia (tai vaihtoehtoisesti omaa ystävällinen vuokraemäntä, joka seuraa uutisia).
2. Saa selville, että keskustan suuri nähtävyys joka lopettaa toimintansa pian, on ilmaiseksi avoinna kolme päivää.
3. Ota metrot paikan päälle jo aamupäivällä ja totea, että jonot ovat todella lyhyet ainakin vielä.
4. Huomaa paikan päällä, että se on ilmainen vain pariisilaisille ja että sinun tulee osoittaa asuvasi siellä.
5. Etsi paniikissa sähköpostista, jos siellä olisi jokin liite, josta ilmenee Pariisin osoitteesi.
6. Löydä onnekkaasti etsimäsi ja ota vastaan ilmainen lippu.
7. Pääse lyhyen jonon ohi, sillä olet yksin liikkeellä ja vaunussa on vielä tilaa.
8. Ihaile Pariisia yläilmoista ja höpöttele samalla samassa vaunussa olevien ranskalaisen ja amerikkalaisen kanssa.
9. Palaa kotiin rauhassa, sillä aikaa ei mennyt paljoakaan.
10. Tee kotona smoothie lähikaupan halvoista mangoista ja mansikoista sekä leivo sämpylöitä, koska marketin leivät eivät ole oikein mistään kotoisin.
11. Nauti!

[Guide to Parisians, part 1: How to spend a free day?

1. Follow the news (or alternatively have a friendly landlady who follows the news).
2. Find out that the big attraction in the center which closes for ever soon, is free for three days.
3. Take metros there already before the noon and find out that the line is very short at least yet.
4. Notice on the spot that it is free only for Parisians and that you have to prove that you live there.
5. In a panic, look for an email if there was any attachment that mentions your address in Paris.
6. Find what you were looking for and take the free entrance ticket.
7. Pass the short queue because you are alone and there is still some place in the wagon.
8. Admire Paris from above and babble with the French and American who are in the same wagon.
9. Return home without any rush because you hardly spent some time there.
10. At home, make a smoothie from the cheap mangoes and strawberries you found from the market and bake bread because the breads in the market are not too interesting.
11. Enjoy!]

Towards the river Seine

Jardin des Tuileries and Louvre

Champs-Elysees

Vacation after vacation

Pari viikkoa on vierähtänyt taas Ranskassa. Oli hieman ikävää palata ihanalta Amsterdamin lomaltani takaisin jatkuvasti kiireisen tuntuiseen Pariisiin ja omaan arkeeni. Mutta onhan täälläkin puolensa. Kesä ja puiden vihreys olivat pidemmällä kuin Alankomaissa, kotikatu on täynnä aasialaisia ruokapaikkoja jne. Ja olihan minulla vielä muutama lomapäivä aikaa nauttia rauhassa ennen töiden alkua. Pääsinkin H:n keikalle, kun ei tarvinnut seuraavana aamuna herätä kuudelta töihin. Torvisoitin-bändi sai yleisön liikkelle hyvillä kappalevalinnoillaan ja baarimikotkin jammailivat tiskin takana.

[A couple weeks have passed again in France. It was a little bit sad to return from my lovely vacation in Amsterdam to Paris that feels always busy and my own normal life. But of course there are the good sides also here. The summer and the greenness of the trees had progressed further than inthe Netherlands, my home street is full of Asian restaurants and markets etc. And I still had a few days to enjoy peacefully before my job started again. That's why I also got to go to the gig of H when I didn't need to wake up at sox on the next day for my work. The brass instrument band made the audience to dance and even the bar tenders were jamming behind the desk.]

 
Kahden viikon loman jälkeen minulla oli lisäksi kevyt laskeutuminen töihin. Ensimmäistä työpäivää seurasi kaksi vapaata, sillä työläisten päivä on vapaa täälläkin ja keskiviikko minulla on muutenkin aina vapaa. Ranskassa on perinne antaa kieloja työläisten päivänä työntekijöille, minkä sain tietää kun itse sain töissä pari pientä kimppua. Monien ranskalaisten tapa viettää itse kyseistä vapaapäivää on kuulemma osallistua mielenosoituksiin. Me sen sijaan päätimme juhlistaa vähän suomalaisemmalla linjalla ja lähdimme H:n kanssa vappupiknikille puistoon, joka näytti olevan aurinkoisena päivänä monien muidenkin suosiossa. Rento ajanvietto pyyhki mielestäni myös yöllisen hämmentävän ratikkamatkan. Vappuaattona palatessani suhteellisen myöhään kotiin astuin ratikkaan huomaamattani muutama minuutti puolen yön jälkeen ja piippasin tavalliseen tapaan matkakorttini oven pielessä. Hieman ennen omaa pysäkkiäni ratikassa olleet tarkastajat pääsivät minun luokseni ja selvisi, ettei korttini ollut enää voimassa noustuani ratikkaan. (Lataan siis kuukausittain kortin ja ilmeisesti huhtikuun lataus loppui tasan 00:00 kun toukokuu alkoi.) Eihän 5 euron sakko suuri ollut, mutta koska tarkastaja tuli kohdalleni juuri ennen omaa pysäkkiäni, jouduin matkaamaan yhden extra-pysäkinvälin ehtiäkseni kaivamaan lompakon laukusta. Oma mokani tietysti kun en tajunnut olevan yli puolen yön, mutta ei kovin ihmisrakasta kyylätä pari minuuttia keskiyön jälkeen matkakortteja ja pakottaa vielä matkustamaan extraa, vaikka kerroin olevani juuri kotipysäkilläni. Ratikkafirma on ottanut käyttöön kaikki tavat saada rahaa ihmisiltä.

[After the two-weeks vacation it was quite easy to get back to work because I worked only one day, followed by two days off. The first of May, the Workers' Day, is free also here and Wednesdays are free for me always. They have a tradition to give lily of the valley buckets to employees for the workers' day in France which I found out by getting two of those myself. Many French spend 1st of May by joining demonstrations but we decided to celebrate it with a more Finnish way and went for picnic with H. The park seemed to be quite popular also among other people on a sunny day. The relaxed way of spending time wiped away the confusing tram experience of the previous night from my mind. On May Day Eve I was returning home quite late and stepped on a tram few minutes after midnight without noticing the time and beeped my card as usual. A little bit before my stop the ticket inspectors who were in the tram came to me and we found out that my card was not valid when I entered the tram. (I charge my card monthly and seemingly the charge for April finished precisely at 00:00 when May started.) The 5 euro fine was not big but because the inspector came to me just before my stop, I had to travel one extra stop to get my wallet from my bag. Of course it was my own mistake when I didn't realize it was past midnight but it not very nice to check the tickets a couple of minutes after midnight and to make one to travel extra even though I told my stop is right here. The tram company uses all the ways to get money from people.]

Viikko sitten pääsin leikkimään linnanneitoa! Olin sopinut tapaamisen CE-ystäväni (=conversation exchange) kanssa ja kohteemme oli Château de Vincennes, kaunis linna hieman Pariisin ulkopuolella.

[A week ago I got to play princess! I had agreed to meet my CE friend (=conversation exchange) and our destination was Château de Vincennes, a beautiful castle a little bit outside Paris.]

Katedraali linnaa vastapäätä [Cathedral next to the castle]

Monet suuret ikkunat tekivät katedraalista valoisamman kuin monet muut kirkot, joissa olen käynyt.
[The many huge windows made the cathedral more light than most of the churches I have visited.]

Tässä on tullut käveltyä vähän ympäri kaupunkia eri merkeissä: CE-ihmisiä tapaamassa, H:n keikalla, tanssimassa Seinen varrella... On tämä vaan hieno ja niin omalaatuinen kaupunki!

[I have been walking around the city for different reasons: meeting CE people, going to H's gig, dancing next to Seine... This city surely is pretty and very unique!

Louvre on täynnä hienoja yksityiskohtia ulkopuolellakin.
[Louvre is full of magnificent details even from outside.]

H:n kanssa kävimme kuluneella viikolla myös Château de Vincennes'n viereisessä Parc de Vincennes'ssa. Upea iso puisto ja sattumalta löysimme sieltä myös tivolin, jonka olin nähnyt pari vuotta sitten lähellä Louvrea. Valitettavasti se on täällä vain toukokuun lopulle niin, että kesäkuussa odotettava Suomen vieraani ei sinne pääse, mutta itse ehkä pitää koittaa varata sille yksi päivä. On siinä aika työ purkaa ja kasata ja kuskata laitteita maasta toiseen!

[During the past week me and H went to Parc de Vincennes which is located next to
Château de Vincennes. A big and great park and by coincidence we happened to find a tivoli that I saw a couple of years ago close to Louvre. Unfortunately it will stay here only until the end of May so my expected visitor from Finland won't have a chance to see it but I may have to reserve a day for that myself. It must be quite a job to build up and take the rides to pieces and take them to different countries!]

Soittimemme kiinnostivat lähellä leikkivää pikkupoikaa, joka sai kokeillakin ukuleleani.
[Our instruments drew the attention of a little boy playing nearby and he go to try my ukulele.]

Pitää nyt vielä mainita, että eilen löysin ikävän yllätyksen kotoa. Illalla kotiin tullessa laitoin valot päälle ja näin torakan keittiön laatikossa. Ja toisen lattialla. Ja kolmannen pöydällä. H on kertonut heidän ötökkä-ongelmistaan kotona ja ilmeisesti ne löytävät tiensä myös vilkkaan alueen 22.:een kerrokseen...

[I still have to mention that I found an unwanted surprise at home yesterday. When I came home in the evening and turned on the lights, I saw a cockroach in the kitchen drawer. And another one on the floor. And a third one on the table. H had told me about the bug problem they have at home and seemingly they find their ways also to the busy area and all the way up to 22ns floor...]