Pari viikkoa syyslukukaudesta tehtynä ja olen oppinut melkein kaikkien koulun uusien oppilaiden nimet. Vanhempien tunnistamisessa on vielä opeteltavaa etenkin kun olen niin vähän tekemisissä pienten ryhmien huoltajien kanssa. Lapsissa on mielenkiintoisia persoonia ja minulla olisi joka ikisestä työpäivästä liuta yksityiskohtia kerrottavana. Mutta ehkä kuitenkin pyrin avaamaan tänne vain joitakin asioita hieman yleisemmällä tasolla. Monille lapsille lukuvuoden ensimmäiset aamut ja vanhempien hyvästeleminen ovat vaikeita ja moni PS(Petit Section)-lapsi itkee pitkin päivää isän ja äidin perään. Yhä useampi pienistäkin kuitenkin ottaa kontaktia minuun ja hyväksyy minut lohduttajaksi heidän esimerkiksi kaaduttuaan puistossa. Yksi pienistä on jopa ottanut minut "tukihenkilökseen" ja hakeutuu aina mahdollisuuden tullen minun vierelleni ja tahtoo syliini. Joskus jopa häiritsevään pisteeseen asti.
[A couple of weeks of the autumn semester is done and I have learned almost all the names of the new pupils of our school. Recognizing the parents is still in process, especially since I have so little contact to the guardians of the small ones. There are interesting personalities among the children and I could list a bunch of details about every single day at work. But perhaps I try to tell only some of the bigger things. The first mornings of the school year and saying bye to the parents is quite difficult for many children and many of the PS (Petit Section) kids cry out loud during the because they miss their mom and dad. Nevertheless, more and more of PS takes contact with me and accepts me to be the one comforting if they for example fall down in the park. One of the small ones even has chosen me to be his "safe person" and whenever possible he comes to me and wants me to hold him. Sometimes even to the point that is already disturbing.]
Visiting another school
Viime perjantain ruokatunnillani liityin kollegani seuraan, kun hän lähti käymään läheisellä koululla. Hän oli siellä töissä viime vuonna, joten kaikki tunsivat hänet. Iso koulu piti sisällään satoja (jollei jopa tuhannen luokkaa) oppilaita aina pienistä eskarilaisista peruskoululaisiin. Oli mielenkiintoista nähdä edes lyhyen käynnin verran jonkin toisen Ranskan koulun tiloja, vaikken itse opetusta tietysti päässytkään seuraamaan. Kävelin tauollani myös hieman pitkin Orsayn katuja, sillä en tiedä kyseisestä pienestä kaupungista paljoa mitään muuta juna-aseman, esikoulumme ja lähimmän kaupan lisäksi.
[During the lunch break last Friday I joined my colleague when she went to a school nearby. She used to work there before so everyone knew her. The big school included classes from the small preschoolers to elementary school kids, having hundreds if not a thousand children there. It was interesting to see even for a short visit the premises of another school in France even though I naturally didn't have a chance to follow the lessons there. I also walked around in Orsay because I know nothing about the small town in addition to the railway station, our preschool and the closest market.]
 |
| Orsayn kaupungintalo [The city hall of Orsay] |
Long working days and long weekends
Työviikkoni rakentuu hyvin pitkälle samalla tavalla kuin viime keväänä, eli keskiviikot ovat vapaita ja lauantaisin olen aamupäivän töissä. Lauantain kurssit alkavat kuitenkin vasta muutaman viikon kuluttua, joten tällä hetkellä teen tunnit pois etukäteen viikkolla. Se kuitenkin tarkoittaa, että olen lähes joka päivä esikoulun avaamisesta sen sulkemiseen saakka, kuten olin tammikuussa siellä aloittaessani. Pitkät päivät yhdistettynä lukukauden alun sekasortoon ja uusiin tapoihin saavat minut todella väsyneeksi, ja vapaapäivinäkin alkaa unettaa suht aikaisin.
[My weekly working schedule is built up almost in the same way as last spring which means that Wednesdays are free and I work on Saturday mornings. But the Saturday courses start after a few weeks, so at the moment I am doing those hours beforehand during the weekdays. Though, that means that I am at the school almost every day from the opening hour until it closes, just like I worked in January. Long days combined with the mess of the start of the year and the new ways to do things make me very tired and I am getting early sleepy also during the free days.]
Viime viikonloppuna oli ohjelmaa kummallekin päivälle. Lauantaina kävin kaverin vetämällä ilmaisella salsa on2 -tunnilla, joka pidettiin kauniilla sisäpiha-aukiolla keskustassa. Sieltä jatkoin H:n mukana tapahtumaan, jossa hänen toinen bändinsä myös soitti. Yleisön lapset innostuivat tanssimaan jouduttuaan katselemaan paikoillaan paria tanssiesitystä ennen torvisoitinten vuoroa. Sunnuntaikin tuli vietettyä H:n kanssa, kun menimme hieman Pariisin ulkopuolelle lounastamaan hänen vanham kaverinsa luokse, jonne oli kutsuttu pari muutakin. Sain taas ison annoksen vietnamin kieltä ja vietnamilaista ruokaa, kun emäntämme teki meille phở-keittoa.
[Last weekend I had program for both of the days. On Saturday I went to a salsa on2 class that my friend gives and that was located on a nice inner yard square in the centre. From there I continued with H to a happening where his other band also was performing. The kids in the audience got excited to dance after sitting on one's place for the previous two dance shows before tge brass instruments. I spent also Sunday with H since we went for a lunch a bit outside Paris where an old friend of his is living. The hosts and a couple of other guests made sure I got a bunch of Vietnamese language and Vietnamese food again when the lunch was phở soup.]
 |
| Aukiolla oli valokuvaussessio meneillään. [There was a photoshoot session going on the square.] |
Small details in my every-day life
Vaikka syyslukukausi on alkanut, niin säät ovat enemmän kesäisiä kuin syksyisiä. Kuluneella viikolla lämpötila nousi pariin otteeseen lähelle kolmeakymmentä. Lieneekö lämmöstä vai ihan jostain muusta johtuen, mutta torakat ovat olleet esillä enemmän kuin ennen kesälomaani. Pidän pienen torakkajahdin joka toinen aamu sytyttäessäni valot pimeään keittiöön. Esikoulullakin näin yhden. Raskasta arkea kuitenkin piristää ajatus siitä, että olen viimein löytänyt paikallista leipää, joka on melko hyvää eikä ole täysin vaaleaa. Kävin asioilla lähileipomossa ensimmäistä kertaa.
[Eve though the autumn semester has started, the weather has been more summerly than like in autumn. During the past week, the temperature got up close to thirty degrees a couple of times. I don't know if it's because of the warm weather or something else but the cockroaches have been more active than before my summer vacation. I am having a small cockroach hunt every other morning when I turn on the light in the dark kitchen. Even saw one at our preschool. There is a delightful thought cheering me up on this tough life though: I finally found local bread that is quite delicious and not completely white. I visited the nearby bakery for the first time.]
 |
| 22. kerroksesta vain on joskus hyvät näkymät. [Sometimes there just is so good view from the 22nd floor.] |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti