Anteeksi, valitan jälleen samasta asiasta, mutta muutama päivä sitten hätkähdin torakkaongelmaamme uudella tavalla. Olen jo lähes tottunut siihen, että jos illalla myöhään tai aamulla aikaisin sytyttää valot pimeään keittiöön, niin jossain vilahtaa torakka piiloon. Tällä kertaa valaistessani keittiön lattialla oli puolen tusinaa torakkaa seuranaan lauma pienempiä elukoita. Roskiksen kannen avatessani sieltä vilisti pari kaveria ulos lisää. 3 - 4 ehdin litistämään juostuani hakemaan paperia, mutta aiempaa suuri määrä noita otuksia sai minut hätkähtämään ja miettimään, kuinka paljon niitä lieneekään kaappien alla piilossa jatkuvasti. Ja mitä ihmettä niille voisi tehdä, että ne eivät suuressa talossa tulisi naapurihuoneistoista uudestaan tänne, vaikka ne koittaisi meidän asunnostamme hävittääkin. Vuokraisäntäni levitteli heti samana iltana lisää myrkkyä lattian rakoihin ja onnekseni en ole niitä sen jälkeen (toistaiseksi) nähnyt.
[I am sorry to complain about the same thing again but a few days ago I startled our cockroach problem in a new way. I am already almost used to that if I turn on the kitchen lights late in the evening or early in the morning when it is still dark outside, there is a cockroach scuttling to hide. This time when getting light to the kitchen, there were half a dozen cockroaches on the floor having a bunch of smaller bugs joining them. By opening the trash bin I saw a couples of buddies more running out. I managed to kill 3 or 4 of those after getting some paper but seeing more of those creatures at once made me gasp and wonder how many of those there might be hiding under the kitchen cabinets. And what on earth one could do so that they wouldn't return to our apartment from the neighbors in this huge building. My landlord spread some more poison on that very night and luckily I haven't (yet) seen any bugs after that.]
 |
| Onneksi meillä on vain näitä pieni sentin-parin mittaisia. Kuva netistä. [Luckily we only have these small 1-2cm long cockroaches. Picture from the internet.] |
Arjen haasteita / Challenges in everyday life
Lasten kanssa työskentelyssä on monia ihania puolia. Haasteita toki voisi luetella lähes yhtä pitkän listan kuin hyviäkin asioita, mutta onneksi sentään työt jäävät yleensä täysin työpaikan ovien taakse, kun kotiinlähdön aika koittaa. Vapaapäivinä olen silti "työmaailmassa" kun öisin olen pariin otteeseen ollut esikoululla ja lastenlaulut soivat päässä oli sitten työpäivä taikka vapaa. Erityisesti ne jäävät kotonakin päähän soimaan, jos otan pian 3-vuotiaan vuokraemäntäni lapsen syliini koskettimien ääreen ja soitan hänelle "Tuiki tuiki tähtöstä".
[Working with children has many wonderful sides. Though I could also make a list of the challenges and it would be almost equally long as the list of the good things. However, luckily my work is usually completely left behind the doors of the school when it's time to go home. Yet, I am still in the "environment of my job" also during my free days when I have been at the preschool a couple of times in my dreams and the kids' songs are in my head no matter if it is a working day or not. Those get stuck to my head during the free days especially if I take the soon-to-be-3 daughter of my landlady to my lap and play "Twinkle twinkle little star" with the keyboard.]
H:n luona pääsee eroon lasten äänistä, mutta haasteensa sielläkin on. Vaikkapa blogini kirjoittaminen muuttuu suhteellisen haastavaksi, kun läppärin päälle asettuu loikoilemaan hänen kämppäkaverinsa pieni kissa. Se on suurine korvineen erittäin suloinen ja sen kanssa on kiva leikkiä, mutta aina välillä se innostuu leikkimään sitä hellivien ihmisten käsillä ja jaloilla ja näykkii niitä.
[At H's place I get rid of the children's noise but I have some challenges also there. For example, writing my blog turns out to be quite difficult when the small cat of his flat mate finds a nice place right on my laptop. With her big ears, she is very cute and it is fun to play with her, but sometimes she gets excited to play with the hands and feet of people and nibbles them.]
Yksi tämän viikon haasteita on ollut sään mukaan pukeutuminen. En kutsuisi iltapäivän auringonpaistetta lämpimäksi, vaan ennemmin jopa kuuman hiostavaksi. Syksy kuitenkin on tuonut mukanaan jo viileämmät yöt, joten lämpötilat vaihtelevat vuorokauden eri aikoina melko paljon. Maanantaina aamulla töihin lähtiessäni ilmassa oli +11 astetta, mutta iltapäivän ulkoilun aikana lähes +30. Kun lämpötila heittää parikymmentä astetta päivän aikana, on vaikea päättää mitä pukee päälleen.
[One of the challenges during this week has been dressing up according to the weather. I would not call the afternoon sunshine warm but more of hot and sweaty. Nevertheless, the autumn has brought already cooler nights so the temperatures might change quite some depending on the time of the day. On Monday morning when I left to work it was +11 degrees but during the afternoon outing it was close to +30. When the temperature differs almost 20 degrees during one day, it is difficult to decide what to wear.]
Thunder Road & Menil Bon Temps
Päätimme lähteä viime viikonloppuna elokuviin pitkästä aikaa. Selailimme listaa Pariisissa esitettävistä englanninkielisistä elokuvista lauantai-iltana ja päädyimme lopulta valitsemaan Thunder Road -nimisen drama-komediaelokuvan, sillä se oli saanut IMDb:ssä 8,7/10 tähteä ja koska sen näytösajat tuntuivat sopivilta meille. Itse en ole kova draaman ystävä, sillä ne tuppaavat saada itsenikin surumieliseksi, mutta jotain hyvää siinä elokuvassa täytyy olla, jos saa noin hyvät arvostelut. Odotuksiimme nähden elokuva oli ehkä hieman pettymys, vaikkakin täytyy sanoa, että se oli todella omaperäinen elokuva ja näyttelijät tekivät loistavat roolisuoritukset. Elokuvan jälkeen H halusi saada couscousta, joten otimme metron kohti ravintolaa, jossa kävimme keväällä syömässä loistavat annokset suomalaisten ystävieni kanssa. Ravintolan kaksi tarjoilijaa tulivat kummatkin varmistamaan jälkeenpäin, että ihanko totta tilaamme vain yhden annoksen, sillä yksi ei ole riittävän iso kahdelle. Vakuutin kuitenkin, että minulla ei ole nälkä (sillä söin jo ennen leffaa). Ruoan saavuttua minua huvitti todella, sillä se oli aivan liian iso yhden ihmisen syötäväksi ja minäkin sain maistella paljon enemmän kuin alunperin kuvittelin.
[We decided to go to movies last weekend because it has been a while since the previous time. We went through the list that I found telling which movies are on theaters of Paris in English that night. Finally we ended up to go to see Thunder Road drama comedy because it got 8,7/10 stars in IMDb and because the show times suit for us. I myself am not a huge fan of dramas because those happen to make me sad too, but there must be something good in that since people rated it so high. Considering our expectations the movie was a little bit disappointing, though I have to say that it was very distinctive and the actors made amazing job. After the movie H wanted to have some couscous so we took a metro towards the restaurant where we ate great dishes with my Finnish friends last spring. Both of the two waiters in the restaurant came to us make sure that we actually are ordering only one dish because it would not be big enough for two. I convinced them I am not that hungry (because I had eaten already before the movie). After the dish came to our table I was very amused because it was way too big for one person to eat it all, and so I got to taste it more than planned beforehand.]
 |
| Muuten vilkkaalla alueella tämä ravintola oli jostain syystä hyvin tyhjä. Mutta sehän sopi meille, niin ei tarvinnut odotella yhtään. [Otherwise busy area had this restaurant quite empty. But that was okay for us because we didn't need to wait at all.] |
 |
| Naudan pihvejä, couscousta ja kasviskeittoa yhdelle? [Beef steaks, couscous and vegetable soup for one?] |
Herkullisia asioita / Delicious stuff
Viime sunnuntaina tapasin yhden CE-kaverini (CE=conversation exchange) ja kutsuin hänet toisen kaverini pitämälle salsa on2 -tunnille. Harjoittelimme jälleen julkisella paikalla, minkä seuraksena ohikulkijat pysähtyivät välillä katselmaan menoamme. Tällä kertaa satuimme reenaamaan erään sohvaliikkeen edustalla ja saimme sen lasiseinistä loistavan peilin harjoituksiimme, ja samalla se tarjosi viihdykettä myös liikkeen asiakkaille. Eräs pariskunta näes istahti ikkunan edessä olevalle sohvalle ja katseli siinä harjoituksiamme hyvän aikaa. Minä olin tuonut kesän Suomen matkaltani mukanani pari rasiaa Fazerin salmiakkiruutuja ja maistatin niitä reeniporukalle. En ole ikinä saanut salmiakkiin tottumattomilta ulkomaalaisilta niin hyvää vastaanottoa kyseiselle herkulle. Joka ikinen joko tykkäsi siitä tai vähintäänkin totesi "ei huono" tai "mielenkiintoinen maku". Tänään herkuttelin isäntäperheeni kanssa sitruunakakulla, jonka tein vapaapäivän ratoksi. Sekään ei ollut huono, vaikka jouduin vähän arpomaan ainesosien kanssa, kun en löytänyt mitta-astiaa. Ja hyvä oli myöskin libanonilainen lounas, jonka H vei minut syömään hänen työpaikkansa lähellä sijaitsevalle torille.
[Last Sunday I met one of my CE friends (CE=conversation exchange) and invited him to a salsa on2 lesson that I given by another friend of mine. We practiced again on a public place which means some of the bypassers stopped to watch us. This time we happened to practice in front of a couch store and we could use its glass wall as a mirror, and at the same time it offered some entertainment to the customers of the store. One couple sat down on a couch right next to the window and they stayed there watching us for some time. I had brought a couple of boxes of Fazer salmiakki from my summer vacation in Finland and gave some to my training group. I have never before got such a good acceptance to salmiakki from foreign people who are not used to that candy. Every one either liked it or at least said "not bad" or "an interesting taste". Today I was feasting with my host family when we had lemon cake that I baked today to enjoy my free day. It was not bad either even though I had to guess a little bit how much to use everything since I couldn't find our measurement bowl. And good was also the Lebanese lunch that H took me to eat in a market area close to his working place.]
 |
| Jonoa riitti teltan ympäri. [The line continued around the tent.] |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti