One day of sick-leave

Kävi sitten niin, että yli kuukauden kestänyt nuhani, joka välillä menee parempaa suuntaan ja välillä huonompaan, huononi muutaman päivän ajan niin pitkälle, että se aiheutti myös korvatulehduksen. Jo joitakin päiviä kutianut korvani heitti minut lopulta sairaslomalle, kun maanantain ja tiistain välisenä yönä märki niin paljon, että piti minut hereillä useamman tunnin. Varasin yöllä ajan lääkärille ja aamulla soitin esikoulun johtajalle. Selitin tilanteen johtajalle ja kysyin, olisiko mahdollista, etten tule töihin. Sain vastaukseksi "ei oikeastaan [ole mahdollista]", mutta me kummatkin tiesimme, että minun on parempi jäädä kotiin ja mennä lääkäriin. Koska varasin lääkäriajan doctolibistä (paikallinen lääkärin haku -palvelu netissä) saman vuorokauden puolella kuin halusin päästä vastaanotolle, niin vaihtoehtoja ei ollut paljoa. Esimerkiksi mukava lääkäri, jolla kävin kevään aikana muutamaan otteeseen tarjosi aikoja vasta keskiviikolle. Varasin ajan ainoalle 13. kaupunginosan lääkärille, jolta löytyi vapaita aikoja tiistaille ja jonka tiedoissa luki, että hän osaa myös englantia.

[It happened that my cold that has lasted over a month, sometimes getting better and sometimes getting worse, got worse and worse for some days until it also caused an ear infection to me. My ear that had been itchy already for some days finally gave me a sick-leave when during the night between Monday and Tuesday it was suppurating so much that it kept me awake for hours. At night I booked an appointment for a doctor and in the morning I called the headmaster of our preschool. I explained the situation to her and asked if it is possible for me not to go to work. She answered "not really [possible]" but we both knew it is better for me to stay at home and see a doctor. Because I booked the appointment from doctolib (a local online service to search for doctors) during the same day as I wish to go to the reception, there were not many options. For example, the nice doctor whom I saw a few times last spring was offering times only for Wednesday. I booked an appointment to the only doctor on the 13th district who had free times for Tuesday and who was told to speak also English.]

Yllättäen lähimällä metrollani oli jotakin ongelmia kulkemisessa juuri, kun minun piti mennä lääkäriin, mutta onneksi pääsin ajoissa perille myös ratikkaa ja junaa käyttämällä. Lääkäri vaikutti mukavalta, mutta aluksi hän hieman takelteli puheessaan, kun tajusi, että minä en asioisi ranskaksi. Pian kuitenkin hän hän pääsi enemmän englannin makuun ja huumoriakin löytyi. Olen ollut onnekas paikallisten lääkärien suhteen. Tukkoisen nenäni, yskäni ja korvatulehdukseni lisäksi hän kertoi, että minulla on jokin infektio myös takaraivon hiusrajassani (ei ihmekään, kun sekin alue on kutianut jo jonkin aikaa), joten sain hakea apteekista melkoisen listan tavaraa...

[Suddenly my closest metro had some problems in traffic just when I needed to go to the doctor, but luckily I made it on time by using the tram and train, as well. The doctor seemed very nice but in the beginning he was stammering a bit when he realized I would not communicate in French. Soon his English became more fluent and also used some humor. I have been lucky with local doctors. In addition to my running nose, cough and ear infection he told that I have some kind of infection also in my back of the head (no wonder it has been itchy for some days, too), so I got to get quite a list from the pharmacy...]

Koska työskentelen lasten kanssa, lääkäri kehoitti minua viettämään kotosalla pari päivää ennen töihin paluuta. Koska tänään (keskiviikkona) minulla ei ole töitä muutenkaan, niin hän kirjoitti yhden päivän sairasloman. Mikäs tässä kotona ollessa on ollut, kun olo on aika hyvä kutiavista paikoista ja pienestä yskästä huolimatta. Välillä tuntui jopa hieman syylliseltä oleskella kotona soittamassa koskettimia, kun esikoulullamme kollegani joutuivat varmasti venymään saadakseen päivän kulkemaan ilman minun läsnäoloani. Pienellä yksityisellä koululla kun ei ole oikein mahdollisuuksia sijaisen saamiseksi.

[Because I work with children, the doctor told me to spend a couple of days at home before getting back to work. Because today (Wednesday) I would not work anyway, he gave me one day of sick-leave. It has not been bad to be here at home since I am feeling quite good in despite of the itchy parts and the little cough. Sometimes I even felt a bit guilty for staying at home playing my keyboard when my colleagues at the preschool must have needed to reorganize things to get the day to go well when I am not there. A small private school does not have much of chances to get a substitute teacher when needed.]

Vapaapäivän ratoksi korvapuusteja!
[For my free day I baked korvapuusti (cinnamon rolls)!]

Vastapäisestä leipomosta tulee harvoin haettua muuta kuin leipää.
[I hardly use the bakery on the opposite side of the street for other reasons than getting bread.]

Tämä jaksaa ihmetyttää. Mikromme näytön sisällä on ollut jo viikkotolkulla jumissa torakoita. Kuinka pitkään ne selviävät oikein elossa tuolla?! (Minun piti tarkistaa sanakirjasta, mikä on torakka suomeksi, kun ei aivoissa raksuttanut kuin englanninkielinen vastine. Tätä se teettää, kun käyttää lähinnä englantia arjessaan...)
[This keeps amazing me. Inside the screen of our microwave there have been cockroaches already for weeks. How long do they survive alive there?! (I had to check for a dictionary what is cockroach in Finnish when my brains only told me the English word. This is what follows when I use mostly English in my everyday life....)]

Japanese harpist

Viime lauantaina menimme H:n kanssa pieneen konserttiin, johon meni myös toinen kaverini. Konsertti järjestettiin (remontin alla olevassa) kirkossa ja sen ainoa esiintyjä oli japanilainen harpisti, Sakura Yamamichi. Vaikka olenkin ennen nähnyt livenä harpun, niin ensimmäistä kertaa se oli pääroolissa ja saatoin keskittyä vain sen ääneen. Harpun ääni on todellakin rauhallisen lumoava! Kirkossa istuminen vain alkoi olla hieman ikävää pidemmän päälle, sillä mitään lämmitystä siellä ei ollut. Me, jotka istuimme talvitakit päällä yleisössä hytisemässä, saatoimme vain olla myötätuntoisia mekko päällä soittavaa muusikkoa kohtaan.

[Last Saturday me and H went to a small concert where also another friend of mine went to. The concert was hold in a church (that was under renovation) and its only performer was a Japanese harpist, Sakura Yamamichi. Even though I have seen a harp on live before, this was the first time it was in the main role and I could concentrate only on its sound. The sound of a harp indeed is peacefully enchanting! But sitting in a church became a bit unpleasant after a while because there was no any heating. We who sat in the audience wearing winter coats could only feel sympathetic towards the musician playing with only a dress on her.]

Sakura Yamamichi. Kuva netistä. [The photo from the internet.]

Kotimatkalla konsertista pysähdyin hetkeksi ihmettelemään muusikkoa, jonka soiton olin metrotunneliverkostossa kuullut jo menomatkallamme konserttiin. Harjanvarsi! Miten harjanvartta voi soittaa?!

[On my way home I stopped for a while to wonder a musician whose playing I had heard in the metro tunnel network already on our way to the concert. A broom! How can one play a broom?!]

Näinä päivinä jokapäiväinen elämäni on melko vakiintunutta. Ei ole paljoa sanottavaa siitä, paitsi että olen löytänyt uuden lempileikin luokalleni. Olemme pari kertaa kokeilleet sitä ja sekä MS (=moyenne section=4-v:t) että GS (=grand section=5-v:t) ovat siitä niin innoissaan että kysyvät aina välillä, voisimmeko leikkiä sitä uudelleen. Luokkamme teema jouluun asti on "5 aistia" ja teemme erilaisia aktiviteetteja käyttäen eri aisteja. Lapset rakastavat sitä, kun heidän täytyy tunnistaa edessään seisova luokkakaveri niin, että heidän silmänsä ovat sidotut. Heidän täytyy käyttää käsiään ja korviaan tietääkseen, kuka on kyseessä. Viime viikon maanantaina ja tiistaina meillä oli extra-hauskaa myös puistossa, koska maanantaina satoi räntää ja lumihiutaleet hauskuuttivat lapsia, ja tiistaina sain noin puolet kaikista lapsista mukaani heittelemään lehtiä ilmaan samaan aikaan. Puistot ovat niin täynnä pudonneita lehtiä nyt.

[These days my everyday life is quite standardized. Not much to say about that except that I have found a new favorite play for my class. We have twice tried it and both MS (=moyenne section=4 yo's) and GS (=grand section=5 yo's) are so excited and keep asking me if we could play it again. The theme of our class until Christmas is "the 5 senses" and we do activities to use different senses. The kids love it when they have to recognize the classmate standing in front of them, having eyes covered. They have to use their hands and ears to know who it is. Monday and Tuesday we had extra fun also in the parks last week because it was raining/snowing on Monday and on Tuesday I got about half of all the children to throw some leaves in the air at the same time. The parks are so full of fallen leaves now.]

Lumi/räntä suli heti maahan päästyään, mutta vaatteissa se näkyi hetken aikaa.
[The snow/sleet melted right away on the ground but it was visible on the clothes for a while]

Syksyn ruskaa Pariisissa. [Autumn colors in Paris.]

Louvre & forest

Louvre

Pari viikkoa sitten marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina kun moniin Pariisin museoihin pääsi ilmaiseksi sisään (kuten siis pääsee aina kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina), menimme H:n kanssa viimein Louvreen. Olin käynyt siellä kerran aikaisemmin elämässäni, matkustaessani Pariisiin perheeni kanssa ala-asteikäisenä. Silloin tuli nähtyä Mona Lisa, joka osoittautui paljon pienemmäksi ja vähemmän erikoiseksi kuin olin luullut, joten tällä kertaa päätimme jättää sen siiven suosiolla väliin. Siellä kuitenkin on kaikkein eniten vierailijoita kaikkien halutessa nähdä Mona Lisa ja La Liberte guidant la peuple. Louvressa on niin monta siipeä ja kerrosta, että kaikkea ei kuitenkaan jaksa tai edes ehdi käydä läpi yhtenä päivänä, joten valitsimme päinvastaisen siiven kuuluisimmasta päädystä.

[A couple of weeks ago on the first Sunday of November when many of the museums in Paris were free (as they are also the first Sunday of every month), I finally went with H to visit Louvre. I had been there once before in my life, when I traveled to Paris with my family as an elementary school student. That time I saw Mona Lisa that ended up to be much smaller and less interesting as I had expected, so this time we willingly passed that wing. After all, that is the place where there are most visitors since everyone wants to see Mona Lisa and La Liberte guidant la peuple. Louvre has so many wings and floors that you have no energy nor time to go through everything during one day anyway, so we chose the wing opposite to the most famous area.]

Jonoa riittikin sen mukaan, että sisäänpääsy oli ilmainen.
[There was quite a queue because of the free entry.]

Louvren pyramidin sisällä.
[Inside the pyramid of Louvre.]

Alhaalla vasemmalla Seine-jokea (tai sen jumalaa) esittävä patsas.
[On the left below a statue depicting the river Seine (or its god).]

Loire- (mies) and Loiret-joet (nainen) Marblen neljän teoksen sarjasta, joka symboloivat Ranskan jokia.
[Loire (the man) and Loiret (the woman) from Marbles's series of four works that symbolize the rivers of France.]

Seine- ja Marne joet samasta sarjasta.
[The rivers Seine and Marne from the same series.]

Suureen tauluun veistetty kuva Aleksanterista ja muista oli vaikuttavasti tehty.
[The huge sculpture of Alexander and others was impressively done.]

Patsaita löytyi myös bronssista tehtynä.
[There were also sculptures made of bronze.]

Patsaisiin tehdyt ykstyiskohdat jaksoivat ihmetyttää.
[I kept admiring the details made to the statues.]

Miten suo pitsi voikin näyttää noin pitsiltä?
[How can that lace look so much like lace?]

Uskomattoman elävän näköiset kasvot.
[Amazingly living looking face.]

Vakituinen työpaikka  / A permanent job

Töissä on mennyt ihan hyvin lukuvuoden ensimmäisen loman jälkeen. Mitä nyt aina lasten kanssa sattuu ja tapahtuu ja välillä itse kultakin meinaa loppua kärsivällisyys ja keinot. Lasten kanssa on kuitenkin yleensä hauskaa ja minä pidän edelleen hieman vanhempien lasten kanssa työskentelystä (viittaan siis omiin 4-5-vuotiaisiin, jotka vaikuttavat niin isoilta verrattuna 2-3-vuotiaiden ryhmään). Esikoulun johtajakin tuntuu olevan tyytyväinen minun työskentelyyni, sillä hän halusi tehdä työsopimuksestani vakituisen. Olen siis töissä kyseisessä esikoulussa siihen saakka, että joko minä tai johtaja tulee siihen tulokseen, että on aika lopettaa. Vaikka suostuinkin allekirjoittamaan vakituisen sopparin, niin tarkoitukseni ei ole jäädä tänne pysyvästi. Tämän hetken kuvitelmissa olen täällä lukuvuoden loppuun eli ensi kesään asti. Sitten voisi olla aika vaihtaa maisemaa.

[Everything is going quite well at work after the first vacation of the school year. Well, of course there is always something happening with children and sometimes each one almost runs out of patience or tricks. Nevertheless, usually it is fun to be with the kids and I still like working with a little bit older children (I'm referring to my class of 4-5 yo who seem so big compared to the group of 2-3 yo). Also the headmaster of the preschool seems satisfied with my working because she wanted to make my working contract permanent. That means I will continue working at this preschool until either I or the headmaster decides it is time to finish. Even though I agreed to sign the permanent contract, my intention is not to stay here for good. At this moment I think I will be here until the end of the school year, i.e. until the next summer. Then it might be the time to change the environment.]

Puhun töissä nykyään enemmän myös ranskaa. Kahden assistanttimme lisäksi käytän paljon ranskaa myös iltapäiväkerholaisten sekä lauantain oppilaideni kanssa, sillä heidän englanninkielen taitonsa rajoittuu muutamiin sanoihin ja fraaseihin. On kiva, että voin kommunikoida heidän kanssaan enemmän kuin mitä viime lukukautena pystyin. Ja joskus se helpottaa opettamistanikin, kun voin kertoa, mitä jokin englanninkielinen lause tarkoittaa ranskaksi. Oman luokkani oppilailleni puhun silti systemaattisesti vain ja ainoastaan englantia. Haluan ylläpitää mielikuvaa esikoulun lapsille, että minun kanssani tulee kommikoida englanniksi (joskin pienimpien lasten kanssa tämä ei ihan toimi). Koska lapset tietävät, että muut eskarin opettajat puhuvat hyvää ranskaa, niin jopa minun hyvää englantia puhuvat 5-vuotiaani kertovat asiansa yleensä ranskaksi puhuessaan toisten opettajien kanssa. Minä haluan patistaa heitä myös puhumaan englantia. Ja oma luokkani sekä isopien 6-7-vuotiaiden lasten luokan lapset ovatkin tottuneet siihen, että minä puhun vain englantia, koska joka ikinen kerta, kun he kuulevat minun vaihtavan muutaman sanan ranskaksi, he huomauttavat siitä isoon ääneen.

[I speak more French at work these days. In addition to speaking with our two assistants, I use a lot of French also with the after-school children and my pupils on Saturdays because their English skills are limited to some words and phrases. It is nice that I can communicate with them more than I could last semester. And sometimes it makes even teaching easier when I can tell what some English sentences mean in French. But with my own class I still speak systematically only English. I want to 

maintain the image that with me one should communicate only in English (though with the small kids this doesn't really work). Because the children know that the other teachers of the school speak French well, also my 5 yo's who speak good English usually use French to talk to them. I want to make the kids also speak English. And both my own class and the class of the 6-7 yo's are used to me using only English because every single time when I change a few words in French with someone, they comment on that.]

Metsän rauhaa / The peace of the forest

Syksy vaihtuu vähitelleen talveen Pariisissakin. Ilmat ovat kylmentyneet ja aamuisin täällä on vain muutama aste plussan puolella. Eikä päiväsaikaakaan nouse kymmentä astetta korkeammalle. Eilisen työpäiväni jälkeen päätimme H:n kanssa kuitenkin nauttia ulkoilmasta menemällä metsään. H tuli minua vastaan työpaikalleni, mistä jatkoimme junalla vielä muutaman pysäkin verran kauemmaksi Pariisista, Gif-sur-Yvetteen. Oi että oli ihanaa ja kotoisan oloista kävellä metsässä. missä liikenteen äänten tilalla kuulimme lehtien kahinan ja lintujen lentävän ympäriinsä. Niin rauhallista!

The autumn turns to winter slowly in Paris, too. The weather is getting colder and in the mornings it is only a few degrees above zero. Also the day time temperature raises up to 10 at the best. After my yesterday's work we still decided to enjoy the fresh air my going to a forest with H. H came to greet me at my working place and from there we continued a few train stations further away from Paris, to Gif-sur-Yvette. Oh man it was wonderful and homey to walk around in the forest where we could hear the sound of the leaves and flying birds instead of the traffic. So peaceful!]

Suomalaisena silmiini pistivät siellä täällä yksinään seisovat koivut.
[As a Finn I noticed the lonely birches here and there.]

Reissu Portugaliin / Trip to Portugal

Bussilla Madridista Lissaboniin / By bus from Madrid to Lisbon

Ihanien Espanjassa vietettyjen päivien jälkeen heräsin maanantaiaamuna ennen kuutta kulkeakseni kylmän ja kovan tuulen läpi Madridin eteläasemalle. Olin juuri edellisiltana käyttänyt viimeisen matkani matkakortistani, joka on pakollinen omistaa kulkeakseen Madridin julkisissa kulkuneuvoissa. Ilmeisesti yhdelle kortille voi kuitenkin ladata vain yhdentyyppisiä paketteja, sillä olisin voinut ladata jo ostamaani korttia vain uudella 10 matkalla. Maksaakseni vain yhden matkan jouduin ostamaan metropysäkin automaatista uuden kortin. Löysin kuitenkin tieni hyvin bussiasemalle, jonne saavuin yli puoli tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Saavuttuani sain tekstiviestin, että bussini olisi 25 minuuttia myöhässä. Uusia ilmoituksia tai tilannetietoja en saanut, vaikka bussia ei näkynyt pitkään aikaan uudenkaan lähtöajan antamisen jälkeen. Ja yhtä hämillään olivat muut Lissaboniin suuntaavaa bussia odottavat ihmiset. Lopulta lähdimme matkaan yli tunti alkuperäistä aikataulua jäljessä. Onneksi minä olen lomalla ja minulla oli vain aikaa. Noin kahdeksan tunnin bussimatka itsessään meni huomattavasti paremmin kuin matkani Pariisista Madridiin. Tie oli suoraa, minulla ei ollut tarvetta nukkua ja maisemat olivat kivoja. Vuoret olivat paljon lähempänä kuin Madridissa ja maasto tien ja vuorten välissä muistutti mielenkiintoisesti Afrikan aroja.

[After the great days spent in Spain, I woke up before 6 am on Monday morning to go through the cold and strong wind to the south station of Madrid. I had used the last trip from my transportation card that is necessary to have to use the public transportation in Madrid. Unfortunately it seemed like you can charge a card only with one kind of packages because I could have bought only another package of 10 trips. To pay only one trip I had to buy a new card from the metro stop's automaton. The way to the bus station was easy to find and I arrived there over half an hour before my bus was about to leave according to the timetable. After arriving to the station I got a text message telling that the bus would be 25 minutes late. Other messages or any further information was not given even though I could not see the bus for a long time even after the new departure time. Also other people waiting for the bus to Lisbon were equally confused. Finally we started the trip over one hour later than the original timetable. Luckily I am on a vacation and the only thing I have is time. The 8-hour bus trip itself was remarkably better than my trip from Paris to Madrid. The road was straight, I didn't need to sleep and the landscape was nice. The mountains were much closer than in Madrid and the ground between the road and the mountains reminded interestingly steppes of Africa.]

Lissabonin yli 12 km pitkällä Ponte Vasco da Gama -sillalla valokuvassa näkyi erikoinen ilmiö katulamppujen kanssa.
[On the over 12 km long Ponte Vasco da Gama bridge I got an interesting phenomenon with lamps on my photos.]

Lissabonin lahden yli kulkevan sillan loppupäässä näkyi kaupungin keskusta.
[At the end of the bridge that goes over the Lisbon's bay I saw the center of the city.]

1. ilta: turskaa portugalilaisittain / 1st evening: codfish in the Portuguese way 

Jo bussimatkan aikana tehtyjen pysähdysten aikana huomasin, kuinka ilma lämpeni Madridin edellisten päivien alle 10 asteesta, ja Lisbon Oriente -asemalla takille ei ollut tarvetta ollenkaan. Oli lämmintä, noin +15 astetta. Toistaiseksi Lissabonissa asuva brasilialais-japanilainen ystäväni tuli portugalilaisen isäpuolensa kanssa minua vastaan asemalle ja he päivittelivät, kuinka ilma on kylmentynyt. En voinut kuin nauraa, sillä 15 astetta ei ole suomalaiselle kylmä. Heitin laukkuni auton peräkonttiin ja ajoimme bussiasemalta paikallisen isäntäperheeni kotiin, missä tapasin myös ystäväni brasilialaisen äidin. Puinen sisustus oli ihanan kodikkaan oloinen ja minä sain oman huoneen seuraavaksi neljäksi yöksi. Talon sisällä tunsi kyllä joskus ulkoilman viileyden, kun tuuli tuppasi tulemaan yksikerroksisista ikkunoista läpi. Pattereille ja muille lämmittimille oli tarvetta. "Kotona" minua odotti välipalana erilaisia leipiä sekä hedelmiä, isoimpana yllätyksenä ruis-mallasleipä! Sain maistaa myös pieniä pyöreitä brasilialaisia juustoleipiä, jotka veivät kielen mennessään, kun päälle laittoi yrtti-tuorejuustoa. Ja sitten oli ehkä maailman parhaita omenoita isäntäperheeni oman sadon tuotoksista!

[Already during the short stops we had during the bus drive I noticed how the air got warmer compared to the less than 10 degrees I had had in Madrid during the previous days. And at Lisbon Oriente bus station there was no need for a jacket at all since it was actually warm, around +15 degrees. My Brazilian-Japanese friend who stays in Lisbon for now came to pick me up with her Portuguese stepfather and they were complaining how the weather has got colder. I could nothing but laugh because 15 degrees is not cold for a Finn. I threw my luggage in the trunk of the car and we drove to the home of my local host family where I met also the Brazilian mother of my friend. The wooden furnishings was homey and I got an own room for the next four nights. Inside the house I could sometimes feel the coolness of the outdoor air when the wind came through the one-layer windows. There was a need for the heaters. "At home" I was greeted also with breads and fruits for a snack, as the biggest surprise a malt rye bread! Additionally I got taste small and round Brazilian cheese breads that were amazing with herb cream cheese put on top of them. And then there were maybe the best apples in the world that were from the country side garden of my host family!]

Isäntäperheeni kyseli, mitä minä haluaisin syödä päivälliseksi. Itse olin avoin vaihtoehdoille mutta samalla pohdin, millaista olisi tyypillinen portugalilainen ruoka (minulla kun ei ollut paljoa mielikuvaa siitä, millaista ruokaa Portugalissa syödään tai ylipäätään paljosta muustakaan). Pian perhe keksi viedä minut ravintolaan, jossa sain syödä turskaa portugalilaisittain tehtynä. Portugalissa on aivan erityinen tapa valmistaa turska niin, että se ensin suolataan ja kuivataan ja vasta sitten kypsennetään tarjottavaksi. Se on kuulemma niin omalaatuinen tapa, että sitä viedään suolattuna takaisin Skandinaviaan asti, josta kyseinen kala on alunperin tuotu Portugaliin kuivatettavaksi. Myös porsas, jota sain maistaa ravintolassa, oli kerrassaan herkullista.

[My host family asked what I would like to have for a dinner. I was open for suggestions but also wondered what typical Portuguese food is like (since I didn't really have a clear idea what they eat in Portugal, nor about anything else either). Soon the family came up with the idea of taking me to a  restaurant where I could eat codfish made in the Portuguese way. They have a very special way to prepare codfish in Portugal where the fish is first salted and dried and only after that cooked for a meal. I was told that the process is so unique that they export it all the way to Scandinavia where the fish originally was imported to Portugal. Also the pork that I got to taste in the restaurant was absolutely delicious.]

Ranskan ravintoloissa saa aina patonkia, mutta Portugalissa pöydässä odottaa aina myös oliiveja ja tällä
kertaa myös juustoja. [In France you always get baguette in restaurants but in Portugal there are always
olives on the table and this time also some cheese.]

Isäntäperheeni oli alusta asti hyvin lämminhenkinen ja puhelias ja ystävällisesti he pyrkivät pitämään suurimman osan keskusteluista englanninkielisinä. Illan mittaan kuitenkin pääsin kuulemaan portugalia useaan otteeseen ja se on mielenkiintoista. Siinä on samoja vivahteita kuin espanjankielessä, muttei ollenkaan niin paljoa kuin olin kuvitellut. Portugali kuulostaa hämmentävän paljon myös itä-eurooppalaiselta kieleltä, vaikka onkin kaikkein läntisin valtio.

[My host family was very warm and talkative from the beginning and kindly they tried to have most of the conversations in English. Still I got to hear Portuguese many times during the evening and it was interesting. It does have same kind of words and sounds as Spanish but not as much as I had thought. Portuguese sounds confusingly much also like East-European languages even though Portugal itself is the westernmost country.]

2. päivä / 2nd day: Torre de Belém & Alfama

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kotoa kaverini kanssa bussilla Lissabonin keskustaan. Meille selvisi pian, että koko päivä tulisi olemaan vaihtelua sadekuurojen ja auringonpaisteen välillä kovan tuulen kiidättäessä pilviä sinne tänne. Mutta ei se meitä hidastanut. Ensin suuntasimme katsomaan Torre de Belémiä, tornia joka rakennettiin pienelle saarelle 500 vuotta sitten, mutta joka nyt on osa Lissabonin maaperää aivan Tagus-lahden äärellä. Tornin huipulta oli hyvät näkymät sekä aavalle valtamerelle päin, Lissabonin lahden ylittävään reilun kahden kilometrin mittaiselle Ponte 25 de Abril -sillalle, joka muistuttaa kovin San Franciscon kuuluisaa siltaa, että itse Lissabonin kaupunkiin päin. Kaupunki on todella kaunis ja söpö.

[After a well-slept night we left by bus to the center of Lisbon with my friend. Soon we found out that the whole day the weather would be changing between rain and sunshine when the strong wind takes the clouds here and there. But it didn't slow us down. First we headed to see Torre de Belém, a tower that was built on a small island 500 years ago but that is now on the land of Lisbon just next to the Tagus bay. The top of the tower opened a good view to the open ocean, the over 2-kilometer long Ponte 25 de Abril bridge that crosses the bay and reminds a lot of the famous bridge in San Francisco, and also to the city of Lisbon itself. The city is very beautiful and cute.]

Torre de Belemin vieressä oli pieni ranta.
[There was a small beach next to Torre de Belem.]

Näkymä avomerelle päin. Lissabon <3
[The view towards the open sea. Lisbon <3

Torre de Belem

Tornin sisällä. Sateenkaari kuvasti hyvin vaihtelevaa säätä.
[Inside the tower. The rainbow was a good image of the changing weather.]

Lissabonin lahden yli kulkeva lyhyempi silta.
[The shorter bridge that crosses the Lisbon bay.]

Seuraavaksi kävelimme muutaman sata metriä Jerónimoksen luostarille, joka yhdessä arkeologisen museon ja merenkulkumuseon kanssa muodosti suuren ja upean rakennuksen. Sisällä emme missään käyneet, vaan lähdimme bussilla Alfaman vanhaan kaupunginosaan. Jos Lissabon oli jo aiemmin vaikuttanut nätiltä ja söpöltä, niin Alfama sitä vasta olikin! Kapeat ylöspäivän vievät kujat olivat ihania kiipeillä ja värikkäät talot toivat kaduille niin pirteän säväyksen: pinkkiä, vihreää, keltaista, sinistä, kukkakuvioita... Talojen seassa kiskoja pitkin ajeli Lissabonin ratikkalinja 28 pienine vaunuineen.

[Next we walked a few hundred meters to Jerónimos monastery that together with archaeological museum and maritime museum formed a large and magnificent building. We didn't go inside but continued by bus to the old town of Alfama. If Lisbon had already before seemed pretty and cute, then Alfama was more! The narrow alleys zigzagging upwards to the hill were wonderful to climb up and the colorful houses made the streets so cheerful: pink, green, yellow, blue, flower patterns... Between the houses on the tracks there was running the tram line 28 with its small cars.]

Lissabonin talot olivat välillä hyvinkin värikkäitä.
[The houses in Lisbon were sometimes very colorful.]

Luostari ja kaksi museota yhdessä.
[The cloister with two museums.] 

Jerenimos-luostarin ovi oli vaikuttava.
[The door of the Jerenimos cloister was impressive.]

Alfamaan vie varmaan useampikin tie, mutta tuntui hauskalta kävellä sinne hyvin kapean kujan läpi, kuin menisi toiseen maailmaan,
[There are probably ore ways leading to Alfama but walking through a very narrow alley felt fun, like going to another world.]

Alfaman värikkäitä taloja. [Colorful houses of Alfama.]

Viiniköynnös-katoksen päällä nököttävän pienen pinkin talon merkitys jäi meille epäselväksi.
[The meaning of the tiny pink house resting on top of the grapevine roof remained unclear for us.]

Värikäs parveke ja merimaisema.
[A colorful balcony and the ocean view.]

Ratikka 28 [The tram 28]

Alfaman läpi kävellessä kukkulan päältä löytää St. Jorgen linnan. Asuinlinna se ei ole ikinä ollutkaan, sillä huoneita tai muita sisätiloja siellä ei ole, mutta suurten muurien päällä kävellessä oli totisesti oma tunnelmansa, erityisesti kun alla levittyivät upeat näkymät Lissabonin lahdelle. Juuri kun olimme saaneet parhaat kuvat räpsittyä, niin sade iski jälleen raskaana päälle. Silloin oli hyvä päättää suunnata takaisin kotiinpäin. Kävellessämme kujia pitkin alaspäin bongasimme leipomon, jonka ikkunassa oli suuri määrä Portugalin kuuluisia pastel de Belem -leivoksia, joissa on rapea pohja ja munasta ja maidosta tehty pehmeä sisus. Pitihän se pysähtyä yksi tällainen maistamaan.

[Walking through Alfama, one finds on top of the hill the castle of St. Jorge. It has never been a place to live since there were no rooms or other indoor areas but walking on the big walls surely had an atmosphere of its own, especially because of great views to the bay. Just after we had got the best photos at the place, the rain started again. That was a good time to decide to head back home. While getting back downhills we spotted a bakery that had lots of pastel de Belem pastries on its window. I had to stop by to taste one. A crispy base with a soft mil and egg filling.]

Lissabon linnan luota nähtynä.
[Lisbon seen from the castle area.]

Ehdimme sopivasti näkemään myös linnan iltavalaistuksen,
[We managed to see also the evening lights of the castle.]

Pastel de Belem

Päivän aikana nähdyt upeat paikat saivat minut ihastumaan kaupunkiin totaalisesti. Alunperin päätin poiketa lomallani Portugaliin lähinnä ystävääni tapaamaan ja vilkaisemaan, millainen maa se on, sillä mielikuvia minulla ei etukäteen ollut paljoakaan. Mutta voi että olin jo tässä vaiheessa niin iloinen, että olin sinne päätynyt! Päivän kruunasi ystäväni isäpuolen kokkaama päivällinen: intialaista currya kolmella lihalla.

[The wonderful places I saw during the day made my fall for the city indeed. Origin ally I had decided to stop by in Portugal mostly to meet my friend and to check what kind of a country it is because I had few thoughts of it beforehand. But oh boy I was so happy already at this point that I had ended up to go there! The last amazing thing of the day I got in the evening when my friend's stepfather cooked Indian curry with three meats.]

3. päivä / 3rd day: Halloween

Lokakuun viimeinen päivä oli Lissabonissa hyvin sateinen. Pysyttelimme lähes koko päivän kotosalla katsellen elokuvia ja pohtien, millaiset asut haluaisimme tehdä illan Halloween-juhliin. Kaverini kanssa kummatkin pidämme naamiaisista, joten halusimme todellakin laittaa ylle jotain muuta kuin vain naamarin tai normaalia tummemmat meikit. Jouduimme kuitenkin rajaamaan asuvalikoimaa niin, ettei meidän tarvinnut lähteä erikseen ostoksille, vaan voisimme hyödyntää kotoa löytyviä asusteita. Lopulta meitä katsoi peilistä melko hyvin onnistuneet Ihmemaan Liisan Hatuntekijä sekä suloinen peura-seinäkoriste. Hauskaa meillä oli laittautuessa ja itse asiassa luulen, että se olikin meidän iltamme hauskin osa. Menimme aluksi ystäväni kaverin luokse, missä oli porukkaa, mutta siellä kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja me olimme hieman ulkopuolisia. Parin tunnin odottelun jälkeen lopulta kuitenkin lähdimme kaikki tanssimaan, mitä mekin tanssihirmuina olimme odottaneet, mutta petyimme pahasti. Menimme jonnekin syrjemmmälle alueelle yksityisempiin pippaloihin, jonne kaverini kaveri oli saanut meidät kaikki kutsulistalle. Saimme siis alennusta lippujen hinnasta. Musiikki kuitenkin oli hyvin yksitoikkoista elektronista musiikkia, joka soi aivan liian kovalla. Kaikkein ikävimpänä asiana bileistä jäi mieleen tupakan käry. Portugalissa on kuulemma normaalia, että yökerhoissa saa polttaa sisällä. Rehellisesti sanottuna niissä bileissä nautin enemmän ulkona viileässä seisoskelusta, missä korvat saivat levätä ja ilma oli raikkaampaa. Kaverini oli samoilla linjoilla kanssani ja lähdimmekin suht nopeasti sieltä takaisin kotiin nukkumaan.

[The last day of October was very rainy in Lisbon. We stayed almost the whole day at home watching movies and thinking of what kind of costumes we would like to make for the Halloween party in the evening. Me and my friend both like costume parties so we really wanted to dress up with something more than only a mask or a bit darker make-up. Though we had to stay in the limits of not needing to go buy something but to find everything needed at home. Finally we saw quite well-succeeded Hatter from Alice in Wonderland and a sweet dear "hang on the wall" watching us in the mirror. We had plenty of fun getting prepared an actually I think that was the most enjoyable part of our evening. First we went to the place of a friend of my friend where there were some people. But everyone else there seemed to know each other and we felt kind of outsiders. Finally after waiting for two hours we all went out for dancing and as dance-lovers we had been waiting for that. But at the party we got badly disappointed. We went somewhere out from the center to a private party of which guest list we all were added to thanks to the friend of my friend. So we all got discount for the entrance tickets. Nevertheless, the music was very monotonous electronic music that was a way too loud. The most unpleasant thing at the party was still the smell of cigarettes. I was told it is normal in Portugal that one can smoke inside the night clubs. Honestly saying, at that party I enjoyed more standing outdoors in the cold where my ears could rest and the air was fresher. My friend shared my thoughts and we left quite fast back home to sleep.]

4. päivä / 4th day: Sintra

Viimeinen kokonainen päiväni Portugalissa oli varattu Sintrassa käymiseen. Sintra on vuoristoinen alue hieman Lissabonin ulkopuolella ja siellä on paljon linnoja sekä merinäköaloja. Minun ei tarvinnut erikseen pohtia, miten pääsen Lissabonista Sintraan parhaiten tai edes mitä paikkoja siellä kannattaisi mennä katsomaan päivän aikana. Ystäväni lisäksi päiväksi seuraamme liittyi nimittäin hänen isäpuolensa, joka samalla toimi kuskinamme ja oppaanamme. Päästyämme Sintran alueelle minun ei tarvinnut odottaa varsinaisia nähtävyyksiä ollakseni lumoutunut, sillä jo ajamamme kadut itsessään olivat söpöjä ja kauniita tietä reunustavine vanhoine muureineen ja kukkaköynnöksineen. Saatika sitten alueen upeat talot ja vuoristoteiltä avautuvat näkymät. Tuntui, että jokainen mutka itsessään oli nähtävyys. Pitkään hyvin mutkaisia kapeita teitä pitkin ajaessa pahointivointi tietysti yllätti jossakin määrin, mutta päivän anti oli ehdottomasti pienen kärsimisen arvoista. Ajellessamme kuskimme totesi jossain välissä ykskantaan, että jo hänen aikanaan asuessaan Sintran alueella hän huomasi, ettei siellä voi mennä kiireellä. Se totisesti piti paikkansa, sillä ensinnäkin pienien mutkaisten teiden vilinässä helposti ajaa harhaan ja lisäksi kadut ovat niin kapeita, ettei siellä niin vaan ohitella toisia tai tehdä u-käännöksiä. Mekin juutuimme hetkeksi aikaa turisteja kuljettavan hevoskärryn perään.

[My last whole day in Portugal was reserved to visit Sintra. Sintra is mountainous area a little bit outside Lisbon and there are plenty of castles and ocean views there. I didn't need to think what is the best way to go there from Lisbon or even what places I should go to see. That's because me and my friend were accompanied by her stepfather who also was our driver and guide. After reaching Sintra area I did not need to wait for the sights themselves to be entranced because even the roads we drove were cute and beautiful with the old walls and vines. Not to even mention the wonderful houses and views that opened from the mountain roads. It felt like every curve was a sight itself. Driving longer time on curvy narrow roads caused naturally some travel sickness but what I got during the day was certainly worth of some suffering. While driving around, our driver said at some point that even already in the times when he used to live in Sintra he realized that you cannot be in a hurry there. That surely was true because firstly in the maze of small curvy roads you easily take a wrong turn and secondly the roads are so narrow that you cannot pass others just like that nor make u-turns. Also we got stuck for a while behind a horse carriage taking tourists around.]

Talot olivat kauniita ja varmasti myös hintavia.
[The houses were beautiful and surely also expensive.]

Kukkulan päällä häämöttää puna-keltainen linna. Sintran mäkien päällä muutenkin oli usein isompia tai pienempiä linnoja.
[On top of the hill there is a red and yellow castle. Also otherwise there were bigger or smaller castles on the hills of Sintra.]

Ajellessamme pysähdyimme vihannesostoksille kadunvarren kojuille, missä oli niin ihanan autenttinen tunnelma ja takuuvarmasti tuoreita aineksia. Autossa ystäväni laittoi soimaan pirteää brasiliaista forro-musiikkia, joka toimi täydellisesti lomamatkani taustamusiikkina luomassa lisää ulkomaan tunnelmaa. Näkymiä ei voi sanoin kuvailla eikä valokuvatkaan tallenna paikkojen upeutta niille oikeutta antavalla tavalla, mutta puhukoot kuvat silti puolestaan:

[We stopped on one road to buy vegetables from the seller along the street and the atmosphere was so amazingly authentic and the ingredients were surely very fresh. In the car my friend played some cheerful Brazilian forro music that worked perfectly as the background music of my vacation to bring more of the abroad feeling. One cannot describe the views by words and even the photos cannot save the awesomeness of the places but let them still speak for it:]

Tomaatteja jos joka sorttia. [Tomatoes of all sorts.]

Papuja, jotka näyttivät mielestäni enemmän kiviltä.
[Beans that looked more like stones to me.]

Ei sitten mitään hajua, mitä kurpitsojen viereisessä laatikossa oli.
[I had no idea what there was in the box next to the pumpkins.]

Portugalin länsirannan kallionkielekkeitä.
[Cliffs on the West coast of Portugal.]

Euroopan läntisin paikka. [The westernmost place in Europe.]

Menimme syömään ihanaan ravintolaan, missä sain parhaat lounasnäkymät ikinä.
[We went to eat to a lovely restaurant where I got the best lunch view ever.]

Chili con carne maistui hyvin. [Chili con carne was delicious.]

Ravintolassa, kuten Portugalissa muutenkin paljon, oli koristelaattoja,
[In the restaurant, as also a lot in Portugal otherwise, there were decoration tiles.

Ravintolan vieressä kasvoi aloe vera -kasveja.
[There were aloe vera plants growing next to the restaurant.]

Sintrasta ajoimme takaisin Lissaboniin seuraten rantaviivaa. Upeita näkymiä riitti loputtomiin! Hiekkarannan läheiset aallot nousivat parhaimmillaan varmaan yli kaksimetrisiksi.
[From Sintra we drove back to Lisbon following the coast line. Endless amount of the wonderful views! The waves close to the beach rose up to two meters or such at their best.]

Cascais-nimisessä kylässä pysähdyimme kuulemma koko Lissabonin alueen parhaaseen kakkuliikkeeseen.
[In the town of Cascais we stopped at said to be the best cake store of all the area of Lisbon.]

Marja-juustokakkuni todella vei kielen mennessään.
[The berry cheesecake really was amazingly delicious.]

Illalla kotiin päästyämme söimme koko isäntäperheeni kanssa päivällisen ja jälkiruoaksi minulla maistatettiin portugalilaisia munaleivonnaisia portviinin kera. Täytyy sanoa, että kananmunan keltuainen sokerilla päällystettynä (tai siltä se ainakin maistui) ei ole minun makuuni, kuten ei myöskään väkevä portviini. Päivä oli kaiken kaikkiaan aivan upea ja yksi elämäni parhaista päivistä! Siitäkin huolimatta, että yksi ihana kokemus jäi illalla väsymyksen takia kokematta: olimme suunnitelleet menevämme kaverini kanssa tanssimaan forroa, brasilialaista paritanssia, joka on suosittua myös Portugalissa.

[In the evening at home we had a dinner with my whole host family and as a dessert I was given to taste Portuguese egg pastries with port wine. I must say that egg yolk covered with sugar (or that's at least how it tasted like) is not really for me, as is strong port wine neither. The day all in all was absolutely amazing and one of the best days in my life! Regardless that one wonderful experience for the evening needed to be skipped because of the tiredness: we had planned to go to dance forro with my friend. It is Brazilian couple dance that is popular also in Portugal.]

Paluupäivä Pariisiin / The returning day to Paris

Bussini takaisin Pariisiin lähti vasta puolen päivän aikaan, joten meillä oli aamupäivällä hetki aikaa pyörähtää vielä jossakin. Ajattelimme mennä katsastamaan Lissabonin akvaarion, joka sijaitsi melkein bussiaseman vieressä. Kaverini isäpuoli kuskasi meidät bussiasemalle ja pystyin jättämään laukkuni autoon odottamaan akvaarioreissun ajaksi. Oceanariumin oven edessä luikerteli vartti ovien aukeamisen jälkeen kuitenkin sellainen jono, että olisimme tuhlanneet koko käytettävissä olevan aikamme jonottamiseen. Päätimme siis sittenkin mennä vain istuskelemaan merenlahden äärelle rentoutumaan ja nauttimaan meren tuoksusta. Koko lomamatkani ajan kestänyt onneni antoi vielä yhden lahjan minulle: vaikka akvaario jäi väliin, niin näimme meduusan! Noin 40 cm pitkä villi keltainen meduusa uiskenteli aivan lähellemme pintaan saakka ja oli mielestämme paljon parempi kokemus, mitä akvarion altaisiin laitetut merenelävät olisivat olleet.

[My bus back to Paris left around the noon so we had time during the forenoon to go quickly somewhere. We thought of going to check the Lisbon aquarium that was located almost next to the bus station. My friend's stepfather drove us to the station and I could leave my luggage to the car to wait while going to the aquarium. In front of the doors of Oceanarium there was such a long line that we would have wasted all our time while queuing. So we decided to just go and sit next to the bay to relax and enjoy the scent of the ocean. My luck that had lasted my whole vacation gave me one more gift: even though the aquarium needed to be skipped, we saw a jellyfish! About 40 cm long wild yellow jellyfish swam very close to us up until the surface of the water and we thought it was a way better experience than what the sea creatures would have been in the tanks of the aquarium.]

Neljän yhdessä vietetyn päivän jälkeen oli haikea sanoa heipat ystävälleni sekä erittäin ystävälliseksi osoittautuneelle ystäväni isäpuolelle. He kyselivät vielä bussin vieressä, olenko sittenkään varma, haluanko palata Pariisiin. Olisin ollut hyvin tervellut heidän kotiinsa vielä pidemmäksi aikaa ja osa minusta halusi todella jäädä sinne vielä. Portugal on ihmeellinen!

[After spending four days together it was sad to say bye to my friend and to the stepfather who turned out to be very friendly. They asked me even next to the bus still if I am sure whether I want to go back to Paris. I would have been welcomed to their home for a longer time and a part of me really wanted to still stay there. Portugal is miraculous!]

Suuren Lisbon Oriente -aseman arkkitehtuuri oli vaikuttava.
[The architecture of the big Lisbon Oriente station was impressive.]

Isäntäperheeni tekemää marmeladia alkuperäisistä marmeladin marmelo-hedelmistä.
[Marmalade made of the original marmalade fruits, marmelos. My host family made it themselves.]

Lissabonissa on vaikea löytää parkkipaikkoja. Kuvan valkoinen auto on pysäköity juurikin tuohon, kun läheiset parkit olivat kaikki täynnä.
[It is difficult to find a parking place in Lisbon. The white car in the photo is parked exactly there when all the parking areas nearby were taken.]

Edessäni oli 24 tunnin bussireissu Madridin ja muutaman muun välipysäkin kautta takaisin Pariisin bussiasemalle. Paikat toki puutuivat istuessa ja nukkuminen oli lähes mahdotonta, mutta pahin pelkoni, matkapahoinvointi, jätti minut rauhaan. Kyllä se aika kului blogia kirjoittaessa, evääksi saatuja maailman parhaita omenoita syödessä ja maisemia katsellessa. Auringon laskiessa ihailin upeaa näkymää: keltainen aro vihreine pienine puineen, niiden takana tummia vuoria joiden huippujen päällä heti lepäili valko-harmaita pilviä ja kaiken takana loisti punaiseksi värjäytyneitä harsopilviä. Olipa totisesti antoisa reissu etelään!

[I had 24-hour bus trip to Paris via Madrid and a few other stops. My body became numb for sitting and sleeping was almost impossible but my biggest fear, travel sickness, left me alone. The time passed when writing my blog, eating the best apples in the world that I was given, and watching the views. When the sun was setting I admired a wonderful scene: the yellow steppe with the green trees, behind them dark mountains that had white and grey clouds resting right on top of them and behind everything there were gossamer clouds colored red. It truly was a fruitful trip to the South!]