Japanese harpist

Viime lauantaina menimme H:n kanssa pieneen konserttiin, johon meni myös toinen kaverini. Konsertti järjestettiin (remontin alla olevassa) kirkossa ja sen ainoa esiintyjä oli japanilainen harpisti, Sakura Yamamichi. Vaikka olenkin ennen nähnyt livenä harpun, niin ensimmäistä kertaa se oli pääroolissa ja saatoin keskittyä vain sen ääneen. Harpun ääni on todellakin rauhallisen lumoava! Kirkossa istuminen vain alkoi olla hieman ikävää pidemmän päälle, sillä mitään lämmitystä siellä ei ollut. Me, jotka istuimme talvitakit päällä yleisössä hytisemässä, saatoimme vain olla myötätuntoisia mekko päällä soittavaa muusikkoa kohtaan.

[Last Saturday me and H went to a small concert where also another friend of mine went to. The concert was hold in a church (that was under renovation) and its only performer was a Japanese harpist, Sakura Yamamichi. Even though I have seen a harp on live before, this was the first time it was in the main role and I could concentrate only on its sound. The sound of a harp indeed is peacefully enchanting! But sitting in a church became a bit unpleasant after a while because there was no any heating. We who sat in the audience wearing winter coats could only feel sympathetic towards the musician playing with only a dress on her.]

Sakura Yamamichi. Kuva netistä. [The photo from the internet.]

Kotimatkalla konsertista pysähdyin hetkeksi ihmettelemään muusikkoa, jonka soiton olin metrotunneliverkostossa kuullut jo menomatkallamme konserttiin. Harjanvarsi! Miten harjanvartta voi soittaa?!

[On my way home I stopped for a while to wonder a musician whose playing I had heard in the metro tunnel network already on our way to the concert. A broom! How can one play a broom?!]

Näinä päivinä jokapäiväinen elämäni on melko vakiintunutta. Ei ole paljoa sanottavaa siitä, paitsi että olen löytänyt uuden lempileikin luokalleni. Olemme pari kertaa kokeilleet sitä ja sekä MS (=moyenne section=4-v:t) että GS (=grand section=5-v:t) ovat siitä niin innoissaan että kysyvät aina välillä, voisimmeko leikkiä sitä uudelleen. Luokkamme teema jouluun asti on "5 aistia" ja teemme erilaisia aktiviteetteja käyttäen eri aisteja. Lapset rakastavat sitä, kun heidän täytyy tunnistaa edessään seisova luokkakaveri niin, että heidän silmänsä ovat sidotut. Heidän täytyy käyttää käsiään ja korviaan tietääkseen, kuka on kyseessä. Viime viikon maanantaina ja tiistaina meillä oli extra-hauskaa myös puistossa, koska maanantaina satoi räntää ja lumihiutaleet hauskuuttivat lapsia, ja tiistaina sain noin puolet kaikista lapsista mukaani heittelemään lehtiä ilmaan samaan aikaan. Puistot ovat niin täynnä pudonneita lehtiä nyt.

[These days my everyday life is quite standardized. Not much to say about that except that I have found a new favorite play for my class. We have twice tried it and both MS (=moyenne section=4 yo's) and GS (=grand section=5 yo's) are so excited and keep asking me if we could play it again. The theme of our class until Christmas is "the 5 senses" and we do activities to use different senses. The kids love it when they have to recognize the classmate standing in front of them, having eyes covered. They have to use their hands and ears to know who it is. Monday and Tuesday we had extra fun also in the parks last week because it was raining/snowing on Monday and on Tuesday I got about half of all the children to throw some leaves in the air at the same time. The parks are so full of fallen leaves now.]

Lumi/räntä suli heti maahan päästyään, mutta vaatteissa se näkyi hetken aikaa.
[The snow/sleet melted right away on the ground but it was visible on the clothes for a while]

Syksyn ruskaa Pariisissa. [Autumn colors in Paris.]