Chinese New Year's parade

The Chinese New Year was actually on Tuesday almost two weeks ago, 5th of February but there have been little shows here ever since, and even a bit before that too. Mostly the shows happen in Asian restaurants and in front of them when the performance is supposed to bring good luck for the becoming year to the restaurants. The shows have had lion dances, martial art performances, music and of course a pig mascot among them since this year is the pig's year. I have heard the drumming every now and then during the last couple of weeks but this weekend we rarely have a quiet moment even in our house because we can hear that all the time. Yesterday the lion dance group was visiting all the restaurants very near to our building and we surely could hear both the music and especially the noisy firecrackers, even when the windows were closed.

Today was the main event of the Chinese New Year in Paris, the parade. It was supposed to start at 1pm, so I went to the starting point a bit before. The parade seemed to have organized themselves quite well already, groups performing their thing, but it took an hour before the parade actually started moving. I went to see it to the front so that I could see every group from the first to the last when they pass that place. The whole atmosphere, the balloons, the costumes etc. reminded my of Vappu (the first of May in Finland). But so many more people both in the audience and in the parade! After more than an hour of watching the parade slowly moving but not seeing the end of it yet, I decided to return home. Also returning took some time in the crowd even though I was very close to home.

First I was wondering why there are so many Peppa Pig balloons.
Then I realized: "True. It's pig's year and Peppa is a pig, too."

Getting home was difficult due to the crowd but at least I could
enjoy the decorations at the stores still.

This last video is taken afterwards from home when the parade started to be finished. It's cool that I didn't need to go far to see it. Though I also couldn't escape the noise and amounts of people, either.

Le Bon Marché

Keskiviikkona nautin vapaapäivän suomasta hieman myöhemmästä aamusta, kun ei tarvinnut kammeta sängystä ylös vielä kuuden aikoihin. Hieman ennen kahdeksaa nousin harjaamaan hampaani ja samalla vuokraemäntäni pisti aamun suunnitelmani uusiksi. Hän kertoi saaneensa kutsun Bon Marche -ostoskeskuksen vip-asiakkaille tarjottavalle aamupalalle sekä kierrokselle tavaratalossa, eikä hänellä vielä ollut seuraa sinne. Ajattelin, että siinäpä kivaa vaihtelua minullekin, joten miksipäs ei. En syönyt kotona mitään, sillä tiedossa oli (ilmaista) syötävää paikankin päällä, mutta ehkä olisin voinut jotakin napata. Tarjoilut sisälsivät vain kakkua ja keksejä sekä juotavaa. Mutta omena-porkkana-inkiväärimehu oli kyllä hyvää.

[On Wednesday I enjoyed a little bit later morning because of my free day when I didn't need to wake up around six 'clock. A bit before eight I got up to brush my teeth and that time my land lady remade my morning plans. She told that she had got an invitation to a breakfast and a round-tour for vip customers of Bon Marche shopping centre and she didn't have company to join her yet. I thought that would be a nice change for me so why not. I didn't anything at home since there was an offered (free) breakfast also on the spot but maybe I could have taken something. The service included only cakes and cookies plus something to drink. Though the apple-carrot-ginger juice was good.]

Opastettu kierros tavaratalossa oli (yllätys yllätys) täysin ranskankielellä, joten en ymmärtänyt selostuksesta puoliakaan, mutta kokemus sinänsä oli mielenkiintoinen. Meille ei esitelty eri tuotemerkkejä tai mitään myynnissä olevia esineitä tai vaatteita, vaan kierros tehtiin Pariisin vanhimman tavaratalon kalustosta. Tuntui kuin olisin ollut museossa, kun meille näytettiin ja kerrottiin pöydistä, tuoleista ymv. esineistä, jotka kuuluivat tavaratalon vakikalustukseen jopa 1940-luvulta asti.

[The guided round-tour in the department store was (surprise surprise) completely in French so I didn't understand even half of what they said but the experience itself was interesting. We were not introduced to the brands or anything that was for sale but instead the tour was made about the furniture of the oldest department store in Paris. It felt like being in a museum when we were pointed out and told about tables, chairs etc. things that have been used at the stores even from 1940's.]

Oloni oli virkeä vielä iltapäivälläkin tavatessani jälleen japanilaista kaveriani, tällä kertaa suomalaisen instituutin tiloissa. Illalla kuitenkin juuri ennen nukkumaanmenoa vatsaani alkoi sattua ja vähitellen alkoi myös oksettaa. Nukahtamisesta ei tullut mitään ennen kuin yhdentoista jälkeen kävin viimein oksentamassa. Heti perään laitoin koulumme johtajalle viestiä ja varasin ajan lääkärille. Yöllä oksensin toistamiseen ja torstaina oli todella heikko olo. Seisominenkin oli välillä ongelmallista puhumattakaan lääkärireissusta, jonka aikana nousi kuumekin. Sain sairaslomaa loppuviikon.

[My feeling was lively even in the afternoon when I met again my Japanese friend, this time at the Finnish institute. However, in the evening just before getting to bed my stomach started to hurt and after that feel sick. I wasn't able to fall asleep before I went and vomited after eleven o'clock. Right after that I sent a message to the headmaster of our school and reserved an appointment for a doctor. During the night I vomited again and I felt really weak on Thursday. Even standing was sometimes problematic, not to even mention my trip to the doctor when I got a fever, too. I got sick-leave for the rest of the week.]

Suomalaisen instituutin kahvilan ilausnumerot olivat mölkkypalikoita. Ja listalta löytyi myös korvapuusti.
[The reservation numbers in the cafe of Finnish institute were from mölkky game. And there was also korvapuusti (Finnish cinnamon roll) in the menu.]

Vuoden nuoren suomalaisen taiteilijan, Andrei Hartikaisen, teoksia.
[Art from Andrei Hartikainen, the young Finnish designer of the year.]

Japanese Noh theatre

No-teatteria / Noh theatre

Asuttuani Ranskassa nyt jo yli vuoden, ranskankieli alkaa valtaamaan kolmannen kielen roolin päässäni. Suomen ja englannin kielen lisäksi minulta luonnistuu kerrallaan lähinnä yksi kieli lisää ja vaikka se vuosi sitten oli vielä japani, niin ranska meinaa välillä syrjäyttää sen. Korvani ovat tottuneet kuulemaan niin paljon enemmän ranskaa kuin japania täällä, että päätyessäni japaninkieliseen keskusteluun tai esitykseen, minulta menee hetki ennen kuin saan täysin aktivoitua itseni taas oikean kielen prosessointiin. Olen nyt muutamaan otteeseen tavannut erästä japanilaista uutta tuttavaa ja hänen kanssaan on ollut hyvä taas harjoitella japaninkielellä kommunikointia. Arkipäiväiset keskustelut sujuvat suurimmaksi osaksi ilman isompia ongelmia, vaikka huomaankin välillä, etten enää muista tai ymmärrä sanoja, jotka tiesin Japanissa asuessani. Kuullunymmärtämisen haaste nousi kuitenkin aivan uudelle tasolle, kun menimme eilen yhdessä katsomaan japanilaista No-teatteria.

[After living for over a year in France now, French starts to take the place of the third language in my mind. In addition to Finnish and English, I feel like I can communicate only in one more language at a time, and even though a year ago that was still Japanese, now French is almost replacing it. My ears are used to hear so much more French than Japanese here that when I end up to have a conversation or watch a show in Japanese, it takes a while before I manage to activate myself to process the right language. I have met a few times my new Japanese acquaintance and it has been great to practice communicating in Japanese with her. Everyday conversations are mostly fine without any bigger problems even though I sometimes notice how I cannot remember or understand words that I used to know when living in Japan. Yet, the challenge of listening comprehension raised to a completely new level when we went together to watch Japanese Noh theatre yesterday.]

Ennen varsinaista esitystä halukkaille katsojille pidettiin lyhyt selostus siitä, mitä No on. Valitettavasti se oli kaikki vain ranskaksi ja pian totesin, että saan enemmän irti kun googlaan sen ja koitan sitä kautta saada jonkinlaisen ymmärryksen siitä, mitä tuleman pitää. Itse saliin astuttuani ihastelin lavaa, joka sinne oli tuotu Japanista saakka. No-teatterin esityslava on aina samanlainen puusta rakennettu katos yksinkertaisine koristeineen. Meillä oli todella hyvät toisen rivin paikat suuressa salissa, mutta sen ainoa huono puoli oli, etten nähnyt lavan päällä olevaa taulua, jolla näkyivät käännökset näyttelijöiden puheenvuoroista sekä muutamia esityksen seuraamista helpottavia tietoja. Vaikka puhunkin enemmän japania kuin ranskaa, niin nämä käännökset olisivat auttaneet ymmärtämään enemmän, sillä esityksessä käytetty kieli oli vanhaa japania ja esitetty melodioilla. En ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä puhuttiin/laulettiin.

[Before the show itself there was given a short explanation of what Noh is. Unfortunately it was all only in French and soon I realized that a better way is to just to google it and that way try to get some kind of understanding what there is to come. When entering the hall itself I was admiring the stage that was brought all the way from Japan. The stage of Noh theatre looks always the same: a pentice made of wood and decorated with simple details. We had very good places in the second row inside the big hall but it's only downside was that I couldn't see the the screen located on top of the stage that showed the translations of the actors' lines and some helpful information to understand the show better. Even though I speak more Japanese than French, these translations would have helped to understand more because the language used in the show was old Japanese and performed with melodies. I couldn't understand even half of what was said/sang.]

Esityksessä oli kaksi varsinaista näytöstä. Se alkoi Kyogen-osuudella eli koomisella teatterilla, jonka tarkoitus on hauskuuttaa yleisöä. Jo tämän aikana tajusin jälleen kerran ajattelevani, että tällaista voi olla vain Japanissa. Esitys ei ollut missään vaiheessa vauhdikasta, vaan samaakin asiaa toistettiin moneen kertaan rauhalliseen tahtiin ja silti se oli hauskaa joka kerta. Liike ei ole No-teatterissa tai Kyogenissa nopeaa, vaan ihmiset kävelevät hiljakseen ja ilmaisevat enemmän kasvonilmeillä, eleillä ja yksityiskohdilla. Esityksen toinen osa oli No-teatterille tyypillinen traaginen tarina, jossa avioparin toinen puoli kuolee ja palaa henkenä toisen luokse. Tämä koko tarina tapahtui erittäin rauhalliseen tahtiin ja ensimmäisestä osasta poiketen sitä oli säestämässä muutama soitin sekä kuoro. Toisen osan alettua kymmenen aikaan illalla, minulla oli muutenkin vaikeuksia pysyä hereillä ja keskittyä herättyäni puoli seitsemältä ja valvottuani yli normaalin nukkumaanmenoaikani. Mutta entistä vaikeammaksi keskittymisen teki se, kun aviomiehen kuoltua seuraavat 10-15 minuuttia kului vain siihen, että puolen minuutin välein huilisti soitti lyhyen yksinkertaisen melodian ja sitten kaikki oli hiljaa, eikä kukaan liikkunut. Aviomiehen hengen viimein ilmestyessä lavalle, hän jäi seisomaan sisääntulon viereen ja sama huilun satunnainen lyhyt ääni täytti hiljaisuuden. Täytyy sanoa, etten ihan täysin ymmärrä tällaista taiteen muotoa. Mutta olin iloinen, että minulla oli viimein tilaisuus päästä näkemään japanilaista teatteria, sillä Japanissa asuessani se jäi väliin.

[The show had two displays. It started with a Kyogen part which is comical theatre that is meant to make the audience laugh. Even during that I noticed once again that I was thinking that this kind of thing could be only in Japan. The show was not fast or eventful at any point but the same thing could be repeated many times with a slow pace and still it was fun every time. The move in Noh or Kyogen theatre is not rapid but people walk slowly and impress more with their facial expressions, gestures and details. The second part of the show was a typical Noh theatre tragedy story where one of a married couple dies and returns as a spirit to the other half. This whole story happened in a very slow pace and unlike the first part, this one had a few instrument and a choir in the background. After the second display started around 10pm, I had difficulties staying awake and focused because I had waken up at 6:30 and stayed awake already later than my normal bed time. But it was even more difficult to concentrate when after the husband's death the next 10-15 minutes elapsed when a flutist played a short and very simple melody every half a minute and then everyone was quiet and nobody moved. After the spirit of the husband finally appeared to the stage, he stayed next to the entrance and the same short sound of the flute filled the silence sometimes. I must say that I don't completely understand this kind of form of art. But I was happy that I finally had a chance to see Japanese theatre since I didn't see it when I lived in Japan.]

Itse esityksestä ei ollut lupaa ottaa kuvia, joten otin tämän esimerkkikuvan netistä. No-teatterissa käytetään hienojen asujen lisäksi paljon naamioita kuvaamaan eri hahmoja. Kaikki näyttelijät kun ovat täysi-ikäisiä miehiä, joten naisille ja lapsille ja No-teatterille tyypilliselle kuolleiden hengille on omat naamionsa.
[One didn't have a permission to take photos of the show itself so I took this example photo from online. In addition to the nice clothes, Noh theatre often uses a lot of masks to describe different characters. All the actors are grown up men, so there are own masks for women, children and spirits that are very typical for Noh.]
(Source of the photo: Japanese-zone.com)

Show oli Pariisin filharmonisen rakennuksen vieressä. Paris Philharmonic
oli mielenkiintoinen rakennus arkkitehtuurisesti.
[The show was next to the philharmonic building of Paris. Paris Philharmonic
was an interesting building for its architecture.]

Kiinalainen uusi vuosi / Chinese New year

Menneellä viikolla oli kiinalainen uusi vuosi ja se näkyy täällä (aasialaisessa kaupunginosassa) katukuvassa hyvin samaan tapaan kuin vuosi sitten. Kadun varrella on uuden vuoden toivotus -lippuja ja välillä kuulen kadulla meneillään olevan lohikäärmetanssin rytmisen musiikin ja tanssin huipentavan paukkeen. Valitettavasti pääesitys, paraati, on ensi viikon lauantaina ja kuten viime vuonnakin, niin minä olen siihen aikaan iltapäivästä vielä töissä.

[The Chinese New Year was during the past week and I can see it here (on the Asian district) on the streets the same way I saw a year ago. There are New Year's wishing flags on the streets and sometimes I hear the rhythmic drumming of the dragon dance and the cracking that finalizes the show. Unfortunately the main show, the parade, is on the next Saturday and just like last year, I will be still at work at that time of the afternoon.]

Building snowmen, dining with Chinese & Pompidou

Lunta Ranskassa / Snow in France

Reilu viikko sitten tiistaina kun olin sairaslomalla koin saman kirvelevän tunteen kuin vuosi sitten. Sen kerran kun Pariisin alueella sataa lunta, niin minä en ole töissä temmeltämässä lumen seassa lasten kanssa. Lunta satoi mukava parin sentin kerros maahan ja talojen katoille niin, että sairasloman näkymäni kotoa oli valkea. Koska en voinut tehdä kunnollista lumiukkoa töissä lasten kanssa, niin ajankuluksi väsäsin pienen ukkelin ikkunalaudalleni. Onneksi lumi pysyi sen verran maassa, että sitä oli vielä torstainakin palatessani töihin, ja olihan minun pakko hyödyntää tilaisuus ja pitää iltapäivällä luokalleni ulkoliikuntatunti lumihipan, lumipallojen heittelyn ja lumiukkoperheen kasaamisen merkeissä. Samana perjantaina lumiperheestä oli jäljellä vain pienet nökäreet.

[On Tuesday over a week ago when I was on my sick-leave, I experienced the same bitter feeling as last year. Exactly on that time when it's snowing in Paris area, I am not at work to enjoy the snow with children. There was enough of snow to cover the ground and the roofs white for me to watch it from my window. Because I was not able to build a proper snowman with the children at work, I made a small one on my windowsill for fun. Luckily the snow remained for a couple of days so that there was still some left on Thursday when I returned to work. And surely I had to take advantage of the situation and kept outdoor sports lesson in the afternoon playing snow tag, throwing snowballs and building a snowman family with my class. On the same Friday there were left only small piles of snow when the snow family melted away.]

Lasten kanssa töissä. Tähän päivään mennessä kaikki lumi on sulanut, vaikka sitä kerran satoi uudestaankin.
[At work with children. By today, all the snow has melted away even though it was once snowing again, as well.]

Uudet kiinalaiset ystäväni / My new Chinese friends

Tammikuun alussa törmäsin sattumalta metrossa kiinalaisiin naisiin, jotka ovat myös kristittyjä. Olen nyt tavannut heitä ja heidän ystäviään neljästi. He kaikki ovat erittäin ystävällisiä ja luonteeltaan avoimia ja kaikeksi onneksi yksi heistä puhuu englantia. Ranska kun on meille kaikille hieman haastavaa pidempien keskustelujen käymiseksi, niin kiina-englanti-tulkki on helpottanut merkittävästi kommunikointia. Parilla viime kerralla tavatessamme olemme nauttineet kiinalaisesta ruoasta yhdessä heidän kokatessaan minulle ja opettaessaan tekemään "nyyttejä".

[At the beginning of January I coincidentally met some Chinese women in the subway and they also are Christian. By now I have met them and their friends four times. They all are very friendly and open by their nature and luckily one of them speaks English. Since French is a bit difficult for all of us to have longer conversations, having an English-Chinese translator has made the communication significantly easier. On the last couple of times we have together enjoyed some Chinese food when they have cooked for me and also taught me how to make dumplings.]

Dumplings before cooking them

Dumplings after frying and boiling.

Kerroin heille, että pidän yhdestä kiinalaisesta ruokalajista, jossa riisiin on sekoitettu kananmunaa, kasviksia ja lihaa, ja heti seuraavalla kerralla sain juurikin sitä. Oi onnea!
[I told them that I like one Chinese dish that has eggs, vegetables and meat mixed with rice, and right on the next time I got to eat that. Oh happiness!]

Centre Pompidou

Tänään oli helmikuun ensimmäinen sunnuntai eli ilmaisia sisäänpääsyjä tarjolla museoihin ja nähtävyyksiin. Tapasin pitkästä aikaa kaveriani S:ää, joka oli ensimmäinen kontaktini Conversation Exchange -sivuston kautta ja menimme yhdessä Centre Pompidouun, missä sijaitsee modernin taiteen museo. Paikka on kuuluisa jo ulkonäöstään, joten vaikka moderni taide ei ole kummankaan meidän suosikki, niin kyllähän sinne ilmaseksi voisi mennäkin kiertelemään.

[Today was the first Sunday of February which means free entrances to museums and sights. After a long time I met my friend S who was the first contact I got on the website Conversation Exchange, and we went together to Centre Pompidou where there is the museum of modern art. That place is famous already for its outlook, so even though modern art is not really the favourite of either of us, we could go there since it was free.]

Centre Pompidou with its unique architecture

There were also some pretty paintings in the museum but some of the art I didn't quite understand. What inspires to make such paintings..? The name of this one was in French "Composition of the hand and hats"...

"Girl of the hoop" by Picasso

This one I found very good but it was a little bit scary, too.

This I just didn't get at all. And it didn't have a real name to describe it either.

Can you guess the name of this one? How about "Yellow-red-blue"? How imaginative..

I have no words....

The best art piece we found when we went outside to admire the view over Paris.

Muuta elämääni viime viikkoina / My other life during the last couple of weeks

Olen tavannut myös uuden japanilaisen tuttavan ja kävimme mm. japanilaisessa tee-paikassa.
[I have also met a new Japanese acquaintance and we went to a Japanese tea place.] 

Saimme istua tatamille asetelluille tuoleille matalan pyödän ääreen.
[We got to sit down to the chairs around a small table placed on a tatami,]

Paikan japanilaiset työntekijät pitivät hyvin yllä japanilaista tunnelmaa olemalla tasan niin kohteliaita kuin japanilaiset ovat Japanissakin. Kun tuttavani teelasi oli valuttanut pienen noron lasin reunaa pitkin tarjoilijan tuodessa sen, tarjoilija pahoitteli kovasti, haki keittiöstä liinan pyykiäkseen lasin reunan ja vaihtoi lasin alla olleen servetin. Ei kyllä missää muualla Pariisissa (tai ylipäätään missään muuallakaan kuin Japanissa) koe tällaista palvelua.
[The Japanese employee of the place really kept a Japanese atmosphere there by being just as polite as Japanese people are also in Japan. When the tea glass of my friend's tea was a little bit dripping along the glass when the waitress brought it, she was apologizing, went to take a cloth from the kitchen to clean it and changed the napkin under the glass. Nowhere else in Paris (or basically anywhere else than in Japan) you don't experience this kind of a service.]

Tässä vielä yksi video minua eilen ilahduttaneesta muusikosta metrossa:

[Here still one video of the musician who made my metro travelling nicer yesterday:]