Au théâtre

Lunta oli maassa pari päivää, mutta sen jälkeen on noussut taas plussan puolelle. Keväisen lämmintä ei kuitenkaan vielä ole. Aurinko kuitenkin lämmittää silloin, kun taivas ei ole pilvessä, ja osassa puista on jo yli viikon verran näkynyt kukkia.

[There was snow on the ground for a couple of days but after that the temperature has got above zero again. Nevertheless, I cannot say it would be a nice and warm spring yet. The sun surely is warming up when the sky is not filled with clouds and some of the trees have had flowers for over a week already.]

Elämä täällä rullaa aika tavalliseen tahtiin. Töissä lasten kanssa jokainen päivä on silti omanlaisensa ja olen oppinut nauttimaan siitä aiempaa enemmän. Olen kiintynyt lapsiin ja he selvästikin minuun (huomioiden halausten, minulle lahjoitettujen kukkien ja rakkauden tunnustusten määrän), olen löytänyt omia rutiineja sekä kokeilen myös uusia asioita heidän kanssaan. Mukava lisä elämäämme esikoulussa on myös viime viikolla aloitettu tapa viettää kahdesti viikossa enemmän aikaa puistossa. Näin saamme harrastettua liikuntaa selvästi aiempaa enemmän. Edellisellä viikolla annoimme lapsille jalkapalloja potkittavaksi ja minä opetin hippaleikkejä omalle luokalleni. Vein myös ukuleleni ensimmäistä kertaa koululle ja yllättäen lapset oli helpompi pitää kasassa aamukokoontumisella, kun vähän soittelin samalla.

[My life here is rolling with the same rhythm. Yet, every day at work with the children is one of its kind and I have learned to like it more than before. I have become attached to the kids and seemingly they are also to me (considering the amount of hugs, flowers and confessions of love I get), I have found my own routines and I also am trying new things with them. A nice addition to our life at the school is the new habit we started last week: we are spending more time in the park twice a week. This way we get much more physical exercise. Last week we gave them footballs to kick and I taught some tag games to my class. I also took my ukulele to the school for the first time and suddenly it was much easier to control the kids during the morning gathering when I played a bit at the same time.]

Viime viikolla meillä oli koulukuvaus eskarillamme. Oli jännittävää kokemus olla kuvassa ensimmäistä kertaa opettajan roolissa. Vapaapäivänäni keskiviikkona taasen pääsin kokeilemaan crêpe-lounasta. Voi että oli hyvää, ja kaksi lättyä juomalla maksoi vain 5,50€!

[During the last week we had photos taken at our preschool. It was an exciting experience to be for the first time as a teacher in the classphoto. On my free day on Wednesday I got to experience crêpe as my lunch. Oh, it was good and two crêpes with a drink cost only 5,50€!]

Viikonloppuni oli oikein hyvä! Lauantaina menimme H:n kanssa teatteriin ja matkalla poikkesimme nauttimaan juomat mukavassa ravintolassa. En ollut aiemmin paljoa pysähtynyt ja vain katsellut ohikulkijoita ja Pariisin elämää. Se oli mukavan rentouttavaa ja opin ymmärtämään paremmin ranskalaisten suosimaa tapaa mennä drinkille terassille tai ravintolaan. Teatterikin oli mielenkiintoinen kokemus. Menimme katsomaan komediaa Dans la peau de ma femme, jossa aviopari joutuu toistensa kehoihin. Puheesta en ymmärtänyt kuin sanan sieltä ja toisen täältä, mutta pääjuonta pystyi seuraamaan kaikesta muustakin.

[My weekend was very good! On Saturday we went to a theater with H and on our way there we stopped by to enjoy drinks in a nice restaurant. I have not stopped like that often and just watched people passing by and the life of Paris. It was relaxing and I learned to understand better the habit of French people when they go for a drink to sit on a terass or in a restaurant. Also the theater was an interesting experience. We went to see a comedy called Dans la peau de ma femme which is a atory about a married couple ending up to each other's bodies. I could only understand a work here and a word there but I could more or less follow the main plot.]

"Naiseni nahoissa"
["In the skin of my woman"]

Sunnuntaina tapasin uuden conversation exchange -ihmisen ja tämänkertainen ranskalainen oikeasti haastoi minut kertomaan asioista ranskaksi. Samalla tulin käyneeksi ensimmäistä kertaa Pariisissa kahvilalaivassa. Ja illalla pääsin vielä herkuttelemaan lisää, kun maltoin ja ehdin kerrankin panostamaan enemmän ruokaan ja lisäksi tarjolla oli hetken mielijohteesta tekemääni kakkua sekä H:n mukanaan tuomia söpöjä possu-leivoksia.

[On Sunday I met a new conversation exchange person and this French guy really challenged me to tell about things in French. At the same time I went to a boat cafe for the first time in Paris. And I got to feast more in the evening when I for once had time and energy to cook a little bit nicer dinner and in addition we had some cake I had made and cute pig pastry that H brought.]

Old and new friends

Viimeisen viikon aikana olen laajentanut hieman sosiaalista piiriäni täällä. Tasan viikko sitten tapasin erään ranskalaisen nuoren naisen, joka on innostunut oppimaan suomea. Hän oli ottanut yhteyttä Facebookin ryhmään, joka on tarkoitettu Pariisissa asuville suomalaisille ja kysynyt apua. Sovimme auttavamme toisiamme, minä suomenkielessä ja hän ranskankielessä. Tarkoitukseni on ollut opetella ranskaa kurssien tai muiden keinojen kautta, mutta toistaiseksi en ollut tehnyt mitään asian eteen. Tällainen vastavuoroinen toisen auttaminen on ainakin paljon halvempaa kuin monet ranskan kurssit, joten innostuin kirjautumaan myös conversation exchange -nettisivustolle. Siellä voi etsiä asuinseudultaan nimenomaan tällaiseen kielenvaihtoon halukkaita ihmisiä. Profiilin luotuani sainkin muutamassa päivässä useita yhteydenottoja sekä ranskalaisilta että japanilaisilta, jotka halusivat harjoittaa englanniksi puhumistaan.

[During the last week I have made my social circle a little bit bigger here. Exactly a week ago I met a young French woman who is interested in learning Finnish. She had contacted the Facebook group for Finnish people in Paris and asked for help. We agreed to help each other, I with Finnish and she with French. I have intended to study French on courses or some other way but I had not done anything for it yet. This kind of mutual helping is at least cheaper than most of French courses, so I also got excited signing for conversation exchange website. There one can look for people who are willing to do this kind of mutual language exchange. And after creating a profile I got several contacts in a few days both from French people and from Japanese people who wanted to practice speaking in English.]

Eilen töiden jälkeen tapasinkin kaksi ihmistä, jotka olivat ottaneet minuun yhteyttä kyseisen sivuston kautta. Ranskalainen seurani kierrätti minua 11. kaupunginosassa ihanan ranskalaisissa ympäristöissä. Kävimme mm. Pariisin vanhimmassa puistossa, Victor Hugon talossa, pätkällä vanhaa Pariisin muuria sekä useissa gallerioissa. Kävelyn aikana vesisade muuttui lumisateeksi. Iskee se takatalvi näköjään täälläkin.

[Yesterday after my work I met two of the people who had contacted me on that website. My French company took me around on the 11th district and showed me wonderfully French environments. Among other things, we visited the oldest park in Paris, the house of Victor Hugo, a part of the old wall of Paris and many galleries. During walking the rain turned into snow. It seems that there is a cold spell in spring here as well (as in Finland every year).]

En ole ikinä ennen nähnyt vanhaa (100 v.) leipää museossa.
[I have never before seen old bread (100 yo.) in a museum.]

Mozart tehty vinyylilevyistä.
[Mozart made of vinyl records.]

Satumaisin kirjasto ikinä.
[The most fairytale like library ever.]

Myöhemmin tapasin vielä erään japanilaisen, sillä tahdon myös reenata japaniani, jota olen Eurooppaan paluun jälkeen harvemmin päässyt puhumaan. Pari tuntia mukavassa kahvila-ravintolassa meni höpötellen japaniksi, kun puhuimme kokemuksistamme eri maissa ja vähän kaikesta muustakin. Oli kiva huomata, etten ole vielä unohtanut kuin joitakin sanoja siitä kaikesta, mitä opin vaihtovuotenani.

[Later I met a Japanese because I want to train also my Japanese which I have hardly spoken after returning to Europe. A couple of hours in a nice cafe restaurant passed quickly when talking in Japanese about our experiences in different countries and about many other things. It was nice to notice I had only forgotten some words of all the things I learned during my exchange year.]

Viikolla tapasin myös erään ystäväni, johon olin tutustunut Japanissa. Hän oli töidensä puolesta käymässä Ranskassa, jossa on myös aiemmin asunut. Oli ihanaa päästä juttelemaan tutun kanssa kaikista kokemuksista, sillä ainoa kunnollinen juttukaverini täällä on ollut H. Nyt kun paikat ja tavat ovat tulleet jollakin lailla tutuiksi, niin sosiaalisen piirin laajentaminen tuntuu ihan kivalta vaihtelulta.

[During the I met also my friend that I got in Japan. She came to France for her work and it was great to get to talk about all the experiences because the only real friend here to talk to has been H. Now that the places and habits have become familiar, it feels nice change to enlarge my social network.]

Ja pitää nyt vielä hehkuttaa maanantaista työpäivää, kun koin onnistumisen elämyksen useaan otteeseen. Lapsilla on suhteellisen vähän aikaa liikkumiselle esikoulupäivän aikana. Olenkin harmitellut, kun niinä lyhyinä puistossa olo -aikoina, kun olisi mahdollisuus purkaa energiaa ja juosta, pari ujompaa lasta lähinnä vain seisoo paikoillaan. Kunnon leikeille ei ole aikaa, mutta maanantaina päätin innostaa heitä edes juoksemaan vähän. Lapset innostuivatkin juoksemaan perässäni puiston päästä päähän ja pian kolmasosa kaikista koulun lapsista juoksenteli ympärilläni. Olen jatkanut tätä juoksuttamista seuraavinakin päivinä ja huomannut, että ujot lapset juoksevat enemmän ilmankin minua. Toinen onnistumisen elämys tuli iltapäivällä, kun välipalan jälkeen olin vastuussa kaikista reilusta paristakymmenestä eskarimme lapsesta ja onnistuin keksimään mielekästä englanninkielistä yhteistä puuhaa 45 minuutin ajan ja pitämään väsyneet lapset kasassa. (Ei meinaan ole helppoa saada heidän huomiotaan kokonaan myöhään iltapäivällä.) Kolmas mieleen painunut hetki oli, kun ujo tyttö, jolle annan yksityistunteja, halasi minua yllättäen tunnin lopuksi. Oli palkitsevaa huomata, että hän pitää minusta, vaikka ei voikaan tunnin aikana paeta minun kysymyksiäni ja kehoituksiani toistamaan.

[I still have to mention my working day on Monday when I felt many times that I succeeded. The children have quite little time for moving during their preschool day. And I have been annoyed that during those short times in the parks when the kids have time to run, a couple of shy kids are mostly just standing there. I don't have time to create a proper play for them but on Monday I decided to make them even run a little bit. And they did get excited running after me around the park and soon third of all the children were running around me. I have continued this running on the next days too and I have noticed that the shy kids run more even without me. The second time I felt I made well on Monday was when I was in charge of all the children (more than 20) after the snack. I managed to come up with interesting things to do with all of them in English for 45 minutes and controlled the tired children. (I can say it is not easy to get their full attention late in the afternoon.) The third thing that is kept in my memory was the moment when I shy girl to whom I give private lessons, hugged my suddenly at the end of the lesson. It was rewarding the notice she likes me even though she is not able to escape my questions or requests to repeat during the lessons.]

International argriculture

Parin viikon loman jälkeen on ollut yllättävän helppoa palata töihin (jossei oteta huomioon yhä elämääni hankaloittavaa yskää, joka ei ainakaan helpota töissä). Vaikka palattuani ikävöinkin Suomea, niin tällä viikolla minulla on ollut myös uutta intoa ja ideoita lasten kanssa tekemiseksi. Ja ideoita kaipaankin vielä lisää, sillä tänään oli jälleen hyvin haastavaa toimia parinkymmenen lapsen kanssa, kun englannin taitotaso oli erittäin vaihtelevaa iltapäiväkerholaisten ja oman luokkani lasten kesken. Siinä sitä koitan keksiä mielekästä englanninkielistä tekemistä väsyneille lapsille...

[It has been surprisingly easy to return to work after a 2-week vacation (if you don't count the cough that is still making making my life tough and that is not getting better by working). Even though I missed after coming back here, I have had new enthusiasm and new ideas this week to do with the children. And new ideas are what I surely need because it was once again very hard to work today with 20 children who have so different level of English. There I just tried to come up with interesting things to do in English for tired kids...]

Viime viikonloppuna tuli käytyä kansainvälisessä maatalous-tapahtumassa H:n kanssa, koska hänellä oli sinne lippu. Olisi tehnyt mieli ostaa ruoka-annoksia vaikka mistäpäin maailmaa, mutta hinnat olivat hilattu suht korkealle tapahtumaa varten. Mutta tulinpa maistaneeksi banaani-viiniä, kuulleeksi ihania musiikki-esityksiä ja silittäneeksi lampaita. Kuvat ja videot kertokoot puolestaan loput.

[Last weekend I went to an international agriculture happening with H who had a ticket there. I would have really liked to try all the dishes from all around the world but the prices were high for the happening. But at least I got to taste banana wine, listened to wonderful music and pet some sheep. Let the photos and videos tell the rest.]

Kissakala. [A cat fish]

Musiikin tahdissa tanssiva kameli?
[A camel dancing to the music?]

Welcome back to France...

Ei mennyt Suomen loma ihan suunnitelmien mukaan, kun aika meni lähinnä sitkeästä flunssasta toipumiseen. Ja kelitkin olivat talven kylmimmät, joten laskettelu ym. olisivat saattaneet jäädä väliin, vaikka olisinkin täysin terve ollut. No, oli joka tapauksessa ihanaa viettää aikaa Suomen maalla!

[My vacation in Finland was not quite what I had planned because I spent the time mostly just recovering from my flu. And the weather was the coldest of this winter (-10 to -25) so I might have missed skiing and other even if I was completely healthy. Well, it was great to spend some time in Finland anyway!]

Äidin tekemä laskiaispulla ja minun tekemä pikkuleipä.
["Laskiaispulla" made by mom and cookie made by me.]

Eikä mennyt takaisin Pariisiin paluunikaan täysin suunnitelmien mukaan. Lentoni Amsterdamiin lähti vähän myöhässä (mikä ei erityisemmin haitannut), kuten lähti myös lentoni Amsterdamista Pariisiin. Laskeuduimme reilun tunnin myöhässä aikataulusta, koska Euroopan lentoliikenne on talvisten säiden takia sekaisin. Suurimmaksi haasteeksi minulle osoittautui kuitenkin lentokentältä kotiin pääseminen. Tarkoitukseni oli ottaa kentältä RER B -metro ja vaihtaa ratikkaan myöhemmin, eli käyttää samoja linjoja, joilla olin Suomeen lähtiessäni kentälle mennyt. Lentokentän ilmoitustaululla oli kuitenkin tieto, että kyseinen linja ei enää kulje loppupäivänä ja että Pariisiin lähtevät pari bussilinjaa. Vaikka bussilla kestäisi pidempään ja joutuisin vaihtamaan kulkuneuvoa jossain päin Pariisiin keskustaa, niin ajattelin ottaa bussin, ettei tarvitse taksia maksaa. Bussilaiturilla minulle selvisi kuitenkin, että kyseiset bussilinjat ajavat vain öisin puolen yön jälkeen, eikä kello ollut vielä kuin puoli kymmenen. Hetken tuskailin, että mitä ihmettä teen, mutta onnekseni huomasin viereisen laiturin bussilinjat, jotka suuntaavat myös Pariisiin ja päätin jäädä odottamaan niitä. Melko pitkään sai siinäkin seistä ja odotella ja aloin epäillä, kulkevatko nekään bussit, mutta lopulta yksi saapui laiturille. Varmistin vielä kuskilta, että määränpää on Pariisi ja istuin helpottuneena penkille. Pienen ajomatkan jälkeen bussi kuitenkin pysähtyi jollekin pysäkille ja kuski ilmoitti sen lähtevän liikkeelle puolen tunnin kuluttua ja että itse asiassa se ei ajakaan Pariisiin. Onneksi vieressä oli kuitenkin toinen bussi, jonka kuski ilmoitti ajavan tahtomaani suuntaan. Vaihdoin siis bussia ja palasimme lentokentälle ja kiersimme sen ainakin kolmeen kertaan, mutta lopulta suunta oli kuin olikin Pariisi. Keskustassa vaihto metrolinjaan, sen jälkeen pientä mahantäytettä ja minä pääsin lopulta kotiin ja nukkumaan puolen yön jälkeen. Onni onnettomuudesssa, että tulin useampia päiviä ennen töiden alkua takaisin tänne, ettei tarvinnut tällaisen matkustamisen jälkeen heti lähteä aamulla töihin. Julkiseen liikenteeseen täällä ei kannata luottaa aina liikaa.

[Coming back to Paris was not what I had expected either. My flight to Amsterdam was a bit late (which didn’t bother me really), as was also my flight from Amsterdam to Paris. We landed a bit more than one hour behind the schedule because the flight traffic in Europe is messed up for the winter. But the biggest challenge for me ended up to be getting home from the airport. I had thought of taking the metro RER B and change to tram, just like I had got to the airport when I left for Finland. Nevertheless, there was an information screen on the airport saying the RER is not running during the rest of the day and that one can go to Paris by a couple of bus lines. Even though it would take longer time by bus and I would need to change means of transport somewhere in the centre, I decided to go for it to save the money I should spend for a taxi. At the bus stop I realized that those bus lines run only after midnight and it was not more than half past nine yet. For a moment I was desperately wondering what on earth I should do but then luckily I noticed that the busses from the next stop would also head to Paris. I had to wait quite a while but finally one bus came. I asked the driver that the bus really goes to Paris and relieved I could sit down. After a little while the bus stopped at one bus stop and the driver told that it would continue after half an hour and that in fact it is not even driving to Paris. Luckily there was another bus right next to us and the driver told it would go toward my destination. So I changed the bus and we returned to the airport and made at least three rounds around it but finally it was heading to Paris. In the centre I changed to a metro line, after that some food and finally I got home and sleep after midnight. It was good that I came a few days beforehand back here so that I didn’t need to go to work right on the next morning after this kind of travelling. You should not trust the public transportation here too much.]